I'm not dead yet! Näin puolen vuoden jälkeen voisin syyttää taas töitä. Että ei kerkiä kun pitää ansaita elämisen hinta. Voisin syyttää muuttoa, mutta se nyt ei vienyt kuin viikon, ja asettuminen on vain lisännyt luovuutta. Uusi kämppä on kiva. Ei vituta niin paljoa. Mikä toki on vaikeuttaa tämän kirjoittamista, kun kaikki ei haukututa. Voisin syyttää laiskuutta ja saamattomuutta, mutta partageelini on loppu, terä tylsä ja Occam ei vastaa puhelimeen. Syytän salaliittoa. Se on kaikkein loogisinta.
2001. Yhdestoista syyskuuta terroristit kaappaavat lentokoneita ja lentävät ne kahden pilvenpiirtäjän kylkeen. Räjähdyksiä seuraavat tulipalot kuumentavat teräsrakenteita tarpeeksi, jotta teräs menettää kantavuutensa, tornit romahtavat, ja uusi arpi syntyy ihmiskunnan kollektiiviseen muistiin. Todellisuudessa lentokerosiini ei pala tarpeeksi kuumasti että teräs sulaisi, kuultiin toissijaisia räjähdyksiä, tukirakenteita oli polttoleikattu ja koko kuvio oli ovela vedätys, sisäpiirin temppu avaamassa reitin Irakiin.
1977. Elvis Aaron Presley kuolee huumeiden yliannostukseen. Myöhemmin kuolinsyy muuttuu sydänkohtaukseksi. Todellisuudessa Elvis ei koskaan kuollut. Ruumis oli imitaattorikaksoisolennon, ja oikea Kuningas siirtyi viettämään leppoisia eläkepäiviä vanhainkotiin, jossa myöhemmin taisteli egyptiläistä punaniskamuumiota vastaan.
1963. Dallas, Texas. Yhdysvaltojen presidentti John F. Kennedy istuu autosaattueessa. Yhtenä hetkenä hänen päänsä on kasassa, seuraavana ei. Murhasta syytetään Lee Harvey Oswaldia, joka ampui presidentin kirjavaraston ikkunasta. Oswald väittää olevansa vain sätkynukke, mutta murhautuu pari päivää myöhemmin. Todellisuudessa laukaukset tulivat ruohoiselta kummulta, ja Lee Harvey Oswald poltti Rooman.
325. Nikea, nykyisen Turkin alueella. Kirkkoisät laittavat velhonhattuun kasan pieniä paperilappuja, ja arpovat Raamatun nykyiseen muotoon. Joku toimii järjen äänenä ja yrittää rakentaa arvonnan lopputuloksesta koherentin tarinan. Todellisuudessa kirkkoisät istuutuivat saman pöydän ympärille, himmensivät valot ja sormenpäitä yhteen naputellen, kasvot varjoissa päättivät että nyt on aika salata kaikki mennyt, tehdä suuria suunnitelmia, huijata koko ihmiskuntaa ja että Dan Brown tarvii massii.
30 jkr. Ei ole merkitystä sillä, kuoliko Jumalan poika ristiinnaulittuna. Tärkeintä on se, että todellisuudessa meitä kusetetaan, ja kristinusko on kopio Egyptin ja Lähi-Idän alueen muista uskonnoista. Elokuva Zeitgeist (se ensimmäinen, parempi, ei Zeitgeist: Addendum) kertoo aiheesta Totuuden ja kaiken oleellisen.
Aikamatka vuoteen 2009. Mä en keksi sanoja. VITTU! Nyt järki käteen! 1. Lentokerosiinin palolämpö kuumentaa teräksen lämpötilaan, jossa teräksen kantavuus putoaa 50%. 2. Ei ole salaisuus, että Lähi-Idän alueen uskonnot ovat kaikki samaa perua. Jokainen, joka on lukenut yhdenkään kirjan (Tuntematon Sotilas riittää) tietää, että asia on näin. Zeitgeistin esimerkit ovat kaukaa haettuja, ja pahimmillaan virheellisiä. Leffa kannattaa katsoa, vaikkapa ihan vain jotta voi nauraa sille, miten etelänristi näkyy muka pohjoisella pallonpuoliskolla. En tosin tarjoa linkkä, koska A. en jaksa vaivautua, ja B. koska leffa ei ole linkin arvoinen. 3. Da Vinci -koodi on paska, joskin koukuttava kirja. Piste.
Ajatelkaa nyt vähän! Kyseenalaistaminen ja itse ajattelu on hyvä ja ihailtava-- Sori, täytyy mennä. Occam soitti ja haluaa partateränsä takaisin.
QB
perjantai 19. kesäkuuta 2009
perjantai 5. syyskuuta 2008
16. Vähemmän kuljettu tie
Viime kirjoituksessani valitin olkiukoista, tai lähinnä ihmisistä jotka rakentavat olkiukon ja haukkuvat sitten sen varjolla jonkin asian nykytilannetta. Voisi väittää että rakensin itse olkiukon jostain kummallisesta ihmistyypistä joka rakentaa olkiukkoja ja... No, että en ole yhtään sen parempi. Hyvä hyvä. Sillä ennen kaikki oli paremmin.
Tiesittekö, että 1994 Yhdysvalloissa allekirjoitettiin sopimus siitä, että seuraavan vuoden alusta eteenpäin lastenohjelmien piti olla pelkkää kusta ja paskaa? Sopimus ratifioitiin 1995 Euroopan maissa, Suomi mukaan luettuna. Saksalla kesti vuoteen '96, sillä jo neljä vuotta aiemmin siellä oli valmisteltu omaa vastaavaa, ja nämä kaksi olivat ristiriidassa keskenään. Puola ja muutama muu itäisen Euroopan maa ei koskaan allekirjoittanut, sillä taidenukkeanimaatiot ovat aina silkkaa parhautta. Tiesittekö kaiken tämän?
No juu. Ei tietenkän allekirjoitettu. Joten miksi siis näin kävi? Katsojakunta kasvoi isoksi eikä enää kiinnostunut? Katsojakunta kasvoi isoksi eikä ollut enää kohderyhmää? Lapset pitävät edelleen? Lapsia on helppo viihdyttää. Mutta lapset eivät myöskään ole tyhmiä, ja jos edelleen ne harvat helmet pystyy spottaamaan joukosta näin vanhempanakin, ei vika voi olla pelkästään aikuistuneessa katsojassa.
Kun ennen lapsille suunnatussa viihteessä oltiin ymmärtäväisiä, suloisia ja helliä, eikä silti aliarvioitu lapsia, niin jossain vaiheessa eteen tuli tienhaara ja jälkeenpäin tuotanto noudattaa jompaa kumpaa reittiä: joko koko tarina juostaan, poukkoillaan ja melutaan läpi alusta loppuun, tai sitten ollaan pliisuja ja mitäänsanomattomia. Poissa ovat Tohtori Sykerön (ja Laventelilullassa pilvilampaita paimentavan, teetä ryystävän Untamo-Kamelin) happoisuus, Alfred J. Kwakin yhteiskuntakritiikki, Pelle Hermannin kierosti lällyyttä ja särmää yhdistävä änkeröinen ja Kössi Kengurun... No, en muista yhtään Kössin tai Justus Lohikäärmeen juonta, joten voi olla että ne olivat roskaa. Todennäköisesti eivät olleet.
Minulla on 80-luvun alkupuolella julkaistu muumikuunnelmavinyyli. Toisella puolella on tarina Muumi merellä, toisella puolella Muumi rikastuu. Ei sillä, etteikö myös piirrossarjamuumi olisi ollut ainaki alkupuolellaan ihan oivaa tavaraa, ja pehmoilua terävöitti Elina Salon mainio Pikku-Myy, mutta kyseessä oleva vinyyli on todellinen mestariteos. Muumipappana on Lasse Pöysti, Muumipeikkona Tom Pöysti, kertojana huvittavasti Elina Salo. Muina hahmoina muun muassa Pirkko Mannola. Ja se käsikirjoitus! Muumi merellä kertoo muumiperheen laivanrakennuksesta ja sitä seuraavasta merimatkasta, Muumi rikastuu alkaa kun Niiskuneiti ihastuu jalkapalloilijaan, veikkaa ja voittaa, ja miten niistä valtavista rahavuorista ei sitten niin vain päästäkään eroon.
"Hän talloo pienempiään vain vahingossa, ja maksaa aina hautajaiset."
"Verolaitokselta päivää! Yks säkki sulle, kaks säkkiä mulle, yks säkki sulle..."
"Tuo minulle sikari." "Mutta ethän sinä polta?" "Sikari on vaan moraalinen tuki!"
"Pullohan on tyhjä." "Niin no, viskiä saattaa tarvita, ermm, käärmeenpuremiin ja semmosiin."
Yllä olevat lainaukset antavat vähän osviittaa siitä, miten lapsia ei ole aliarvioitu. Juttuja ei ole pehmoiltu pelkäksi isohaliksi.
Levy on 25 vuotta vanha, ja ajat ovat muuttuneet. Nykyään hahmot ovat usein joko adhd-oravia (tosin kirjaimelliset adhd-oravat ovat monesti hauskoja, esimerkiksi Tapaus: Punahilkan (Hoodwinked) nakertaja) tai autistisen rauhallisesti ja lampaanomaisen alistuvasti käyttäytyviä puhdaskuinpulmusia. On kauheaa katsoa kun päähenkilön päälle kaadetaan loputtomasti paskaa ja tämä vain alistuu koska "lopulta oikeus voittaa". Joo. Pitkä pinna, toimeen tuleminen ja asioiden sietäminen on arvokas voimavara, mutta ei kaikkea tarvitse sietää. Oikeasti oikeus ei voita, paha ei saa palkkaansa, ja jäätelö ei korjaakaan IHAN kaikkia ongelmia. Miksi sitten viihde haluaa opettaa lapsille niin?
Ei sillä, pelkällä hempeilylläkin on paikkansa, mutta kun senkin voi tehdä joko hyvin ja arvostuksella tai sitten vain paskasti. Puh-karhu on suhteellisen hyvä esitys ensi mainitusta. Olisi tosin piristävää nähdä jonkun tekemä lyhäri jossa Ihaalla viimeinkin keikkaa kuppi yli. Raivohullu aasi ja konetuliaseet. SIINÄ voisi jo puhua särmästä.
Miksi helvetissä animaatioelokuvien juoni on aina se sama? On hahmo A ja sitten on hahmo B. Nämä kaksi törmäävät toisiinsa, eivätkä tule keskenään toimeen. Jostain syystä pakotetaan kuitenkin toimimaan keskenään. Sitten tulee se kaiken kaatava riita, ja sankarit joutuvat eroon toisistaan. Ja sitten toinen joutuu ongelmiin ja toinen huomaakin että ahaa, sehän olikin oikeasti ihan hyvä jätkä ja mun kaveri. Endgame.
Pixar, tässä Casablanca-viittaus: "Here's looking at you, kid."
Tässähän vaahtoan. Millään ei ole vaikutusta mihinkään. Ovat ja tulevat olemaan paskaa. Maksakaa tänne rahaa, niin teen parempia lastenohjelmia kuin mitä televisiossa on. Kyllä, sanokaa että "tee ite parempi", niin en sano että ei tarvitse jotta voi arvostella, vaan vastaan että "antakaa rahaa, niin teen". Miehen on syötävä mitä miehen on syötävä.
"Otatko hieman lisää karpalonmarjaviiniä, kultaseni?"
QB
Tiesittekö, että 1994 Yhdysvalloissa allekirjoitettiin sopimus siitä, että seuraavan vuoden alusta eteenpäin lastenohjelmien piti olla pelkkää kusta ja paskaa? Sopimus ratifioitiin 1995 Euroopan maissa, Suomi mukaan luettuna. Saksalla kesti vuoteen '96, sillä jo neljä vuotta aiemmin siellä oli valmisteltu omaa vastaavaa, ja nämä kaksi olivat ristiriidassa keskenään. Puola ja muutama muu itäisen Euroopan maa ei koskaan allekirjoittanut, sillä taidenukkeanimaatiot ovat aina silkkaa parhautta. Tiesittekö kaiken tämän?
No juu. Ei tietenkän allekirjoitettu. Joten miksi siis näin kävi? Katsojakunta kasvoi isoksi eikä enää kiinnostunut? Katsojakunta kasvoi isoksi eikä ollut enää kohderyhmää? Lapset pitävät edelleen? Lapsia on helppo viihdyttää. Mutta lapset eivät myöskään ole tyhmiä, ja jos edelleen ne harvat helmet pystyy spottaamaan joukosta näin vanhempanakin, ei vika voi olla pelkästään aikuistuneessa katsojassa.
Kun ennen lapsille suunnatussa viihteessä oltiin ymmärtäväisiä, suloisia ja helliä, eikä silti aliarvioitu lapsia, niin jossain vaiheessa eteen tuli tienhaara ja jälkeenpäin tuotanto noudattaa jompaa kumpaa reittiä: joko koko tarina juostaan, poukkoillaan ja melutaan läpi alusta loppuun, tai sitten ollaan pliisuja ja mitäänsanomattomia. Poissa ovat Tohtori Sykerön (ja Laventelilullassa pilvilampaita paimentavan, teetä ryystävän Untamo-Kamelin) happoisuus, Alfred J. Kwakin yhteiskuntakritiikki, Pelle Hermannin kierosti lällyyttä ja särmää yhdistävä änkeröinen ja Kössi Kengurun... No, en muista yhtään Kössin tai Justus Lohikäärmeen juonta, joten voi olla että ne olivat roskaa. Todennäköisesti eivät olleet.
Minulla on 80-luvun alkupuolella julkaistu muumikuunnelmavinyyli. Toisella puolella on tarina Muumi merellä, toisella puolella Muumi rikastuu. Ei sillä, etteikö myös piirrossarjamuumi olisi ollut ainaki alkupuolellaan ihan oivaa tavaraa, ja pehmoilua terävöitti Elina Salon mainio Pikku-Myy, mutta kyseessä oleva vinyyli on todellinen mestariteos. Muumipappana on Lasse Pöysti, Muumipeikkona Tom Pöysti, kertojana huvittavasti Elina Salo. Muina hahmoina muun muassa Pirkko Mannola. Ja se käsikirjoitus! Muumi merellä kertoo muumiperheen laivanrakennuksesta ja sitä seuraavasta merimatkasta, Muumi rikastuu alkaa kun Niiskuneiti ihastuu jalkapalloilijaan, veikkaa ja voittaa, ja miten niistä valtavista rahavuorista ei sitten niin vain päästäkään eroon.
"Hän talloo pienempiään vain vahingossa, ja maksaa aina hautajaiset."
"Verolaitokselta päivää! Yks säkki sulle, kaks säkkiä mulle, yks säkki sulle..."
"Tuo minulle sikari." "Mutta ethän sinä polta?" "Sikari on vaan moraalinen tuki!"
"Pullohan on tyhjä." "Niin no, viskiä saattaa tarvita, ermm, käärmeenpuremiin ja semmosiin."
Yllä olevat lainaukset antavat vähän osviittaa siitä, miten lapsia ei ole aliarvioitu. Juttuja ei ole pehmoiltu pelkäksi isohaliksi.
Levy on 25 vuotta vanha, ja ajat ovat muuttuneet. Nykyään hahmot ovat usein joko adhd-oravia (tosin kirjaimelliset adhd-oravat ovat monesti hauskoja, esimerkiksi Tapaus: Punahilkan (Hoodwinked) nakertaja) tai autistisen rauhallisesti ja lampaanomaisen alistuvasti käyttäytyviä puhdaskuinpulmusia. On kauheaa katsoa kun päähenkilön päälle kaadetaan loputtomasti paskaa ja tämä vain alistuu koska "lopulta oikeus voittaa". Joo. Pitkä pinna, toimeen tuleminen ja asioiden sietäminen on arvokas voimavara, mutta ei kaikkea tarvitse sietää. Oikeasti oikeus ei voita, paha ei saa palkkaansa, ja jäätelö ei korjaakaan IHAN kaikkia ongelmia. Miksi sitten viihde haluaa opettaa lapsille niin?
Ei sillä, pelkällä hempeilylläkin on paikkansa, mutta kun senkin voi tehdä joko hyvin ja arvostuksella tai sitten vain paskasti. Puh-karhu on suhteellisen hyvä esitys ensi mainitusta. Olisi tosin piristävää nähdä jonkun tekemä lyhäri jossa Ihaalla viimeinkin keikkaa kuppi yli. Raivohullu aasi ja konetuliaseet. SIINÄ voisi jo puhua särmästä.
Miksi helvetissä animaatioelokuvien juoni on aina se sama? On hahmo A ja sitten on hahmo B. Nämä kaksi törmäävät toisiinsa, eivätkä tule keskenään toimeen. Jostain syystä pakotetaan kuitenkin toimimaan keskenään. Sitten tulee se kaiken kaatava riita, ja sankarit joutuvat eroon toisistaan. Ja sitten toinen joutuu ongelmiin ja toinen huomaakin että ahaa, sehän olikin oikeasti ihan hyvä jätkä ja mun kaveri. Endgame.
Pixar, tässä Casablanca-viittaus: "Here's looking at you, kid."
Tässähän vaahtoan. Millään ei ole vaikutusta mihinkään. Ovat ja tulevat olemaan paskaa. Maksakaa tänne rahaa, niin teen parempia lastenohjelmia kuin mitä televisiossa on. Kyllä, sanokaa että "tee ite parempi", niin en sano että ei tarvitse jotta voi arvostella, vaan vastaan että "antakaa rahaa, niin teen". Miehen on syötävä mitä miehen on syötävä.
"Otatko hieman lisää karpalonmarjaviiniä, kultaseni?"
QB
tiistai 12. elokuuta 2008
15. Huhut kuolemastani ovat reilusti liioteltuja
Se saattaa aina vähän kestää, mutta se tulee kuitenkin ennen pitkää. Kerron kyllä sitten, kun lopetan. Paitsi jos mana vie ennen aikojaan. Enkä puhu siitä taikoihin tarvittavasta energiasta. Sitä saa lisää kun lepää puoli minuuttia.
Toiseksi uusimmassa (elokuu 2008) Pelit-lehdessä on ilmeisesti alkuaihetta sivuava kolumni, jota en tilaajana vielä ole päässyt lukemaan. Lehti menee eri osoitteeseen kuin missä itse vakituisesti asustan, koska sillä on useampi lukija. On mahdollista, että sen otsikkona tai ingressivitsinä on tämän entryn otsikkoa muistuttava lause, mutta en tiedä, koska en ole lukenut. Jos molemmat jutut lainaavat legendaarista lausetta jota ennakkotiedoista poiketen ei popularisoinut Juice, on se puhdasta sattumaa, ja johtuu siitä että viittaus on helppo.
"Ei enää tule seikkailupelejä." "Seikkailupelit on kuollut genre." "2000-luvulla ei oo tullut yhtään hyvää seikkailupeliä." Kuten nokkelat jo arvaavat, ei tässä pohjimmiltaan ole kyse seikkailupeleistä, mutta niistä on hyvä lähteä. Ja ensiksi tehdään rajaus: freeware-/harrastelijaprojekteja ei oteta mukaan tähän, olivat ne kuinka hyviä tahansa. Pois jäävät siis umpimainio Chzo Mythos -quadrologia (5 Days a Stranger, 7 Days a Skeptic, Trilby's notes ja 6 Days a Sacrifice, tässä järjestyksessä) ja jouluinen PKE: Viimainen lahjaretki. Vain kaupan hyllyille päätyneet huomioidaan.
Jos seikkailupelit ovat mielestäsi kuolleet, montako uutta seikkailupeliä olet pelannut tällä vuosituhannella? Kahta? Viittä? Miksi niin vähän? Koska niitä ei ole enempää? Koska olet viimeksi käynyt pelikaupassa? Katsoitko hyllyä? Niin.
Tälläkin hetkellä kaupassa on uutena myytävänä yli puolentusinaa seikkailupeliä, ja tässä siis puhutaan ainakin nimellisesti täysihintaisista, uudehkoista (~vuosi) peleistä. Sanooko nimi Keepsake mitään? Entäs Sinking Island? Pelasithan uusimmat, lähes varauksetonta suitsutusta saaneet Sam & Maxit? Miten helvetissä voit arvostella genreä, josta et tiedä mitään?
"Niin mutta ei niitä tule yhtä paljon kuin ennen." Lucasarts (eli entinen Lucasfilm Games) julkaisi kaikkiaan 15 seikkailupeliä vuosina '86-'00. Viisitoista seikkailupeliä melkein viidessätoista vuodessa. Kyllä, 90-luvun loppuvuosina tahti hiipui. Siitäkin huolimatta vain kahtena vuonna "kultakaudella" ilmestyi 2 peliä. Tahti ei aivan kuulosta varsinaiselta liukuhihnatoiminnalta.
"Mutta ku nykyään tulee vaan jatko-osia ja Sierralla oli paljon enemmän ku 15 peliä." Kuten Larryt 1-7? Space Questit 1-6? King's Questit 1-7? Quest for Glory... No niin. Wanna try me on this?
Sanooko nimi Secret Files: Tunguska mitään? Gilbert Goodmate (ja joku alanimi, en muista enkä jaksa tarkistaa)? Agatha Christie pelilöinnit And Then There Were None ja muut? Ai ei?
"Niin mutta ei ne pelit ole niin hyviä ku ennen." Mistä tiedät? Ethän ole edes kokeillut. Montako osaat luetella? Myös huonoja saa nimetä.
Niin, se pointti. Olkiukot. Nimenomaan ilmiöihin ja tämänkaltaisiin asiohin liittyvät olkiukot. Olkiukot, jotka sanovat "vanhoina hyvinä aikoina" käyttämättä näitä sanoja suoranaisesti. Peliteollisuuden tilaa haukutaan vetoamalla siihen miten seikkailupelit ovat kuollut genre. Musiikkiteollisuutta haukutaan koska "70-luvun jälkeen ei ole tullut hyvää musiikkia". Nykyelokuvien efektit ovat paskaa koska ne on tehty digitaalisesti. Olkoonkin että ensimmäisellä ja viimeisellä näistä väittämistä ON historialliset perusteet (seikkailupelit OLIVAT jos eivät aivan kuollut niin ainakin kituva genre, samoin digiefektit OLIVAT pääasiassa skeidaa, molemmat juuri ennen vuosituhannen vaihdetta).
Perkele! Sanooko Benoit Sokalin Paradise mitään? Oletko edes kuullut? Jos Syberiat (1 ja 2) ja Longest Journey (sekä Dreamfall) menivät ohi, kannattaa vakavasti harkita oman päänsä syömistä!
Äh. Jos vellot menneisyyden auvossa väittämällä jotakin nykytilasta, väitä edes sellaista mikä on totta. Ja jos ei muuten, ota ainakin vittu selvää mistä puhut. Jos et ole seurannut jotakin ilmiötä kymmeneen vuoteen, et voi väittää tietäväsi miten se hengittää. Ja tästä kiinni jäätyäsi uudet selitykset ja kiemurtelut ne vasta ovatkin säälittävää katsottavaa.
Kai edes Gabriel Knight kolmosen pelasit, vai pitikö 3d poissa? Parhaita seikkailupelejä jota on koskaan tehty, todennäköisesti Sierran paras. Sisältää ehdottomasti parhaan puzzlen ikinä (tai no, ok, Guybrush veden alla idoli jalassa on aika tasaväkinen). Vastapainoksi toki myös ainakin yhden täysin tyyliin ja ympäristöön sopimattoman ongelman, mutta hei, kyllä näitä oli vanhoina aikoinakin.
"3d. Se viimeistään tappoi seikkailupelit." Toki. Montako 3d-seikkailua pelasit? Broken Sword 3? (Ok, ihan rehellisesti, kolmosessa olisi voinut parempi käyttöliittymä) Broken Sword 4? NE UUDET SAM & MAXIT? Ei 3d itsessään mitään tuhoa. Se että sitä käytettiin välillä hyvin, välillä huonosti, välillä hyvin erinomaisesti, ei sinällään ole tekniikan vika. Ja se on täällä. Totu. Lisäksi sillä on myös ehdottomasti hyviä puolia, joita olisi perinteisellä 2d-tasotekniikalla mahdoton toteuttaa.
Sherlock Holmes -seikkailut! Jack Keane! Black Mirror! Ja nämä kaikki ovat omasta ulkomuistista (enkä ole edes kaikkia ehtinyt pelata vielä), joten unohtuneita on paljon. Herätkää nyt pahvit!
Ja jos mentäisiin niihin harrastelijatuotoks-- Ei mennä. Ei.
Jos mieltä kaivaa ajatus, miten seikkailupelit ovat kuollut genre, tässä tekstissä olevista voi aloittaa. Ja lähimmän pelikaupan hyllyltä. Siellä niitä on. Avoimin mielin kohti uusia haasteita, ja sitten voi kostoksi pelata jotain vanhoja klassikoita jotka aikanaan menivät ohi (itsellä olisi paljonkin Sierraa pelaamatta, mutta en voi sietää jumiinjääntimahdollisuuksia ja äkkikuolemia), ja huomata, että molemmilla aikakausilla on helmiä ja sikoja. Ja lisäksi vihdoin tajuaa ne kaikki pikkutuhmat vitsit, jotka 10-vuotiaan englannintaidoilla menivät ohi.
QB
ps. Alkoi epäilyttää. Julkaistiinko Gilbert Goodmate (tarkistin kuitenkin) and the Mushroom of Phungoriaa koskaan Suomessa? Niin, tarkistin. Kyllä. Yhteispohjoismainen julkaisu 2003. Peli ilmestyi jo 2001 joissakin maissa, ja mielenkiintoisesti wikipedian mukaan peliä on oltu julkaisemassa Amigalle ennen peruutustaan. Strange.
Toiseksi uusimmassa (elokuu 2008) Pelit-lehdessä on ilmeisesti alkuaihetta sivuava kolumni, jota en tilaajana vielä ole päässyt lukemaan. Lehti menee eri osoitteeseen kuin missä itse vakituisesti asustan, koska sillä on useampi lukija. On mahdollista, että sen otsikkona tai ingressivitsinä on tämän entryn otsikkoa muistuttava lause, mutta en tiedä, koska en ole lukenut. Jos molemmat jutut lainaavat legendaarista lausetta jota ennakkotiedoista poiketen ei popularisoinut Juice, on se puhdasta sattumaa, ja johtuu siitä että viittaus on helppo.
"Ei enää tule seikkailupelejä." "Seikkailupelit on kuollut genre." "2000-luvulla ei oo tullut yhtään hyvää seikkailupeliä." Kuten nokkelat jo arvaavat, ei tässä pohjimmiltaan ole kyse seikkailupeleistä, mutta niistä on hyvä lähteä. Ja ensiksi tehdään rajaus: freeware-/harrastelijaprojekteja ei oteta mukaan tähän, olivat ne kuinka hyviä tahansa. Pois jäävät siis umpimainio Chzo Mythos -quadrologia (5 Days a Stranger, 7 Days a Skeptic, Trilby's notes ja 6 Days a Sacrifice, tässä järjestyksessä) ja jouluinen PKE: Viimainen lahjaretki. Vain kaupan hyllyille päätyneet huomioidaan.
Jos seikkailupelit ovat mielestäsi kuolleet, montako uutta seikkailupeliä olet pelannut tällä vuosituhannella? Kahta? Viittä? Miksi niin vähän? Koska niitä ei ole enempää? Koska olet viimeksi käynyt pelikaupassa? Katsoitko hyllyä? Niin.
Tälläkin hetkellä kaupassa on uutena myytävänä yli puolentusinaa seikkailupeliä, ja tässä siis puhutaan ainakin nimellisesti täysihintaisista, uudehkoista (~vuosi) peleistä. Sanooko nimi Keepsake mitään? Entäs Sinking Island? Pelasithan uusimmat, lähes varauksetonta suitsutusta saaneet Sam & Maxit? Miten helvetissä voit arvostella genreä, josta et tiedä mitään?
"Niin mutta ei niitä tule yhtä paljon kuin ennen." Lucasarts (eli entinen Lucasfilm Games) julkaisi kaikkiaan 15 seikkailupeliä vuosina '86-'00. Viisitoista seikkailupeliä melkein viidessätoista vuodessa. Kyllä, 90-luvun loppuvuosina tahti hiipui. Siitäkin huolimatta vain kahtena vuonna "kultakaudella" ilmestyi 2 peliä. Tahti ei aivan kuulosta varsinaiselta liukuhihnatoiminnalta.
"Mutta ku nykyään tulee vaan jatko-osia ja Sierralla oli paljon enemmän ku 15 peliä." Kuten Larryt 1-7? Space Questit 1-6? King's Questit 1-7? Quest for Glory... No niin. Wanna try me on this?
Sanooko nimi Secret Files: Tunguska mitään? Gilbert Goodmate (ja joku alanimi, en muista enkä jaksa tarkistaa)? Agatha Christie pelilöinnit And Then There Were None ja muut? Ai ei?
"Niin mutta ei ne pelit ole niin hyviä ku ennen." Mistä tiedät? Ethän ole edes kokeillut. Montako osaat luetella? Myös huonoja saa nimetä.
Niin, se pointti. Olkiukot. Nimenomaan ilmiöihin ja tämänkaltaisiin asiohin liittyvät olkiukot. Olkiukot, jotka sanovat "vanhoina hyvinä aikoina" käyttämättä näitä sanoja suoranaisesti. Peliteollisuuden tilaa haukutaan vetoamalla siihen miten seikkailupelit ovat kuollut genre. Musiikkiteollisuutta haukutaan koska "70-luvun jälkeen ei ole tullut hyvää musiikkia". Nykyelokuvien efektit ovat paskaa koska ne on tehty digitaalisesti. Olkoonkin että ensimmäisellä ja viimeisellä näistä väittämistä ON historialliset perusteet (seikkailupelit OLIVAT jos eivät aivan kuollut niin ainakin kituva genre, samoin digiefektit OLIVAT pääasiassa skeidaa, molemmat juuri ennen vuosituhannen vaihdetta).
Perkele! Sanooko Benoit Sokalin Paradise mitään? Oletko edes kuullut? Jos Syberiat (1 ja 2) ja Longest Journey (sekä Dreamfall) menivät ohi, kannattaa vakavasti harkita oman päänsä syömistä!
Äh. Jos vellot menneisyyden auvossa väittämällä jotakin nykytilasta, väitä edes sellaista mikä on totta. Ja jos ei muuten, ota ainakin vittu selvää mistä puhut. Jos et ole seurannut jotakin ilmiötä kymmeneen vuoteen, et voi väittää tietäväsi miten se hengittää. Ja tästä kiinni jäätyäsi uudet selitykset ja kiemurtelut ne vasta ovatkin säälittävää katsottavaa.
Kai edes Gabriel Knight kolmosen pelasit, vai pitikö 3d poissa? Parhaita seikkailupelejä jota on koskaan tehty, todennäköisesti Sierran paras. Sisältää ehdottomasti parhaan puzzlen ikinä (tai no, ok, Guybrush veden alla idoli jalassa on aika tasaväkinen). Vastapainoksi toki myös ainakin yhden täysin tyyliin ja ympäristöön sopimattoman ongelman, mutta hei, kyllä näitä oli vanhoina aikoinakin.
"3d. Se viimeistään tappoi seikkailupelit." Toki. Montako 3d-seikkailua pelasit? Broken Sword 3? (Ok, ihan rehellisesti, kolmosessa olisi voinut parempi käyttöliittymä) Broken Sword 4? NE UUDET SAM & MAXIT? Ei 3d itsessään mitään tuhoa. Se että sitä käytettiin välillä hyvin, välillä huonosti, välillä hyvin erinomaisesti, ei sinällään ole tekniikan vika. Ja se on täällä. Totu. Lisäksi sillä on myös ehdottomasti hyviä puolia, joita olisi perinteisellä 2d-tasotekniikalla mahdoton toteuttaa.
Sherlock Holmes -seikkailut! Jack Keane! Black Mirror! Ja nämä kaikki ovat omasta ulkomuistista (enkä ole edes kaikkia ehtinyt pelata vielä), joten unohtuneita on paljon. Herätkää nyt pahvit!
Ja jos mentäisiin niihin harrastelijatuotoks-- Ei mennä. Ei.
Jos mieltä kaivaa ajatus, miten seikkailupelit ovat kuollut genre, tässä tekstissä olevista voi aloittaa. Ja lähimmän pelikaupan hyllyltä. Siellä niitä on. Avoimin mielin kohti uusia haasteita, ja sitten voi kostoksi pelata jotain vanhoja klassikoita jotka aikanaan menivät ohi (itsellä olisi paljonkin Sierraa pelaamatta, mutta en voi sietää jumiinjääntimahdollisuuksia ja äkkikuolemia), ja huomata, että molemmilla aikakausilla on helmiä ja sikoja. Ja lisäksi vihdoin tajuaa ne kaikki pikkutuhmat vitsit, jotka 10-vuotiaan englannintaidoilla menivät ohi.
QB
ps. Alkoi epäilyttää. Julkaistiinko Gilbert Goodmate (tarkistin kuitenkin) and the Mushroom of Phungoriaa koskaan Suomessa? Niin, tarkistin. Kyllä. Yhteispohjoismainen julkaisu 2003. Peli ilmestyi jo 2001 joissakin maissa, ja mielenkiintoisesti wikipedian mukaan peliä on oltu julkaisemassa Amigalle ennen peruutustaan. Strange.
maanantai 28. heinäkuuta 2008
14. Toivottavasti tulee hyvä, mutta kumminkin tulee ihan huono
Ai ai! Kuukausi kulunut, eikä ainoatakaan päivitystä haukkuihin! Kesä ei ole ollut mitenkään erityisen hyvä kesäksi, mutta johonkin sellaiseen, ja työntekoon, se aika on kulunut. Ei ole ollut mitään mistä haukkua, ja tärkeintä on ettei ala tekemällä keksiä syitä.
Säitä ei viitsi haukkua, koska ne eivät paranna tapojaan. Ruohonleikkaajasta ei viitsi marmattaa, koska on tullut vettä siinä määrin, että ruoho on kasvanut ja sitä on tarvinnutkin ajaa. Mitäkö tarkoitan, "ruohonleikkaajasta ei viitsi marmattaa"? Parina viime kesänä taloyhtiön nurmikko on ajettu kerran-kaksi viikkoon, vaikka se on ollut kuivaa, kuollutta preeriaa. Se, jos mikä on turhaa ja ikävää. Mutta toisin siis tänä kesänä, ei valitettavaa.
Pyykkitupa toimii / ei toimi aivan yhtä hyvin / huonosti kuin keväälläkin. Netti on puhdasta skeidaa, niin teknisesti kuin sisällöllisestikin. Netti on täynnä... Niin!
Internet-supersankarit, nuo kaulapartaan (jos se jo kasvaa) naamioituvat Oikeiden puolustajat, joiden salaisena aseena on sipsinmurut vatsakummun päällä ja rasvasta näljäinen ohjausrootas. Päivisin nämä Ihmiskunnan Valtatien ritarit elävät joko äidin helmoissa ehkä koulua käyden, ehkä lorvien, tai omassa kammiossa, joka kaipaisi kipeästi äitiä, pääasiassa lorvien, ehkä joskus töiskennellen duunissa, jota vihaavat. Öisin näistä sankareista kuoriutuu ihmisen irvikuvia, jotka käyttäytyvät kuusivuotiaan sosiaalisilla taidoilla, puolustavat Oikeita asioita tietämättä niistä mitään ja kiristävät hermoja enemmän kuin kouluttamattoman yh-äidin kommentti hesarin juttujen keskustelussa. Näissä ihmisissä on monia vikoja, mutta pahinta on Levottomat-kompleksi, "kun mikään ei riitä".
Internet-supersankarien päämaja, kohtauspaikka, HQ, tukikohta, on keskustelufoorumi. Foorumin taso ja sisältö eivät vaikuta supersankarien keskittymään kuin ehkä tiheydessä. Aina supersankarit eivät edes varsinaisesti kokoonnu, jos viestiväylän yleinen käyttäjäkunta on pykälää fiksumpaa sakkia. Aina niitä kuitenkin lymyää varjoissa, joista äidin pikku nihiilimadot tekevät täsmähyökkäyksiään keskusteluun, tuomiten kaiken, nauraen ilkeästi ja halveksuvasti kaikelle ja toivoen kidutuskuolemia raiskaajille.
Mitä pienempi ja helpompi kohde on, sitä suuremmalla innolla ja joukolla internet-supersankarit hyökkäävät. Kaikki uusi on pahasta, niin elokuvat ("näkemättä paskaa"), pelit ("toivottavasti tulee ihan huono [sic], mutta kumminkin tulee ihan huono"), musiikki ("mä kuuntelin näitä silloin näitten ekan demon aikaan, mutta nykyään nää on ihan liian ylituotettua ja muovista", tässä toki samankaltaisuus ihan vaan musiikkifakkiintuneisiin) kuin vaikkapa tekniikka ("se on microsoft, eli ihan paska konsoli"). Pienten ihmisten kiusaaminen saa absurdit mittasuhteet: kun esiteini ymmärtämättömyyttään laittaa hassun kuvan itsestään nettiin, ei kestä varttia kun kuva on väännetty ja käännetty ja tekstitetty ja videoitu ja esiteinistä tehty pelle. Useimmiten jälki ei ole hauskaa. Joskus harvoin on.
Internet strikes back. "Internet ei unohda", "We are legion" ja "minulla on kuuden vuoden counterstrike-koulutus (source on paskaa, 1.6 on ainoa oikea!) joten tiedän miten erikoisjoukkojen olisi PITÄNYT toi metroasema vyöryttää jotta henkilövahingoilta olisi vältytty" on syvälle kotiinsa jämähtäneen, elämästä irtaantuneen vässykän tapa puolustella olevansa Erikoinen ja Jotain Suurempaa. Kanssaihmistä ei arvosteta, mutta tämä puute peitetään tehokkaasti sillä, että kun jossain on tapahtunut Jotain Pahaa (luettiin se sitten yksipuolisesti uutisoidusti roskalehdestä tai oli asialla J.A.G.-tyyliin faktillisia tosiasioita taustalla), otetaan joukolla kuvainnolliset soihdut ja talikot ja lähdetään lynkkaamaan Pahantekijä Internetin nimeen. Näin Oikeita asioita puolustamalla palataan jälleen hyväksyttävän ihmisolennon marginaaleihin, ja voi taas alkavankin viikon haukkua Yön ritarin ja Sormusten herrat paskimmiksi. Leffoiksi. Ikinä.
Ja olla asiasta tosissaan.
Huvittavia piirteitä kotona istuvien läskien elämättömyys ja marmatus saa siinä vaiheessa, kun hyökätään netissä jotain sellaista vastaan, joka on vaatinut oikeaa tekemistä. Kädentaitoja tai oman fyysisen minänsä liikuttelemista, käsinkosketeltavaa tai vaikka sitten digitaalista työtä. Jos joku rakentaa lapsilleen kuusimetrisen mechwarrior-leikkimökin pihaan, se kaveri ei ole "vitun pelle", vaan n. miljaardi kertaa kovempi jätkä kuin Fallout kolmosta trailerin perusteella arvosteleva kolakuolaa valuva säkki pimeässä kammiossaan. Kun n. 13-vuotias kaveri rakentaa itselleen pahvista kaikki Halo 3:n aseet "lähes toimivina", Master Chiefin haarniska mukana luettuna, ja esittelee niitä tuubivideossa (http://www.youtube.com/watch?v=e45J0SCXO5s), se on oikeasti saanut JOTAIN AIKAAN, eikä ole verrattavissa Star Wars Kidiin. Linkitä ihmeessä, linkitä ällistyneenä. Älä linkitä, koska on naurettavaa.
Tätä ei tule nyt ymmärtää väärin. Arvostelu on sallittua, jopa suotavaa, kun itsensä ja/tai teoksensa julkistaa nettiin. "Tee sitten ite parempi" on huono seivi. Jotakin asiaa ei tarvitse tehdä itse, hitto, ei tarvitse edes osata tehdä, jotta sitä voi muiden tekemänä arvostella. Ei sillä, etteikö se auttaisi.
Supersankarien Liiga ei vain koskaan arvostele, ainakaan perustellen. Arvostelu ja silkka haukkuminen tai pilkkaaminen on eri asia. "Näkemättä paskaa" ei ole arvostelu. Edes "katoin, paskaa" ei ole arvostelu kuin aivan jumalattoman harvoissa tapauksissa. Mielipiteitä saa ja pitää olla, mutta mielipide on valitettavasti samassa suhteessa faktoihin kuin sopimukset ja laki: jos sopimus on ristiriidassa lain kanssa, mennään lain mukaan. Jos mielipide on ristiriidassa faktojen kanssa, mielipiteesi on VÄÄRÄ. Olet toki oikeutettu siihen, mutta Kummisetä ei ole huono elokuva, vaikka sinä et siitä tykkäisikään. Samalla logiikalla D.O.A. ei ole Oikeasti Hyvä Elokuva, vaikka annan sille neljä tähteä puhtaasti viihdyttävyydestä ja siitä että se on ymmärtänyt lähdemateriaalinsa (peli, jossa on tappeluita ja tissejä) paremmin kuin mikään muu pelielokuva, edes Silent Hill. Objektiivisesti arvioiden kun se ei ole kovinkaan kummoinen.
Harhailen hiukan. Fuck this shit. Kaikki, mitä aiheesta tarvitsee sanoa, on tässä:
http://www.buzzlife.com/forums/showthread.php?t=97662
Sarjakuva on pitkä ja englanniksi. Jos ei keskittymiskyky riitä, imase paskaa. Jos ei kielitaito riitä, opiskele. Pätkä on puhdasta Totuutta.
Itse siirryn nyt juomaan kolaa, syömään sipsiä, surffimaan foorumeita, laukomaan totuuksia Oikeista asioista, arvostelemaan elokuvia objektiivisesti ja tekemään töitä. Illalla, kun kaupunki hiljenee, vedän kumimaskin päähän ja säntäilen pitkin tiedon valtatien kattoja yrittäen vältellä luovaa kirjoittamista. Oma Master Chief -kypäräni jäi parinkymmenen työtunnin jälkeen kesken, ja toivon että joskus vielä saisin tilaa maalata öljyväreillä kankaalle.
"What the fuck have you done lately?"
QB
EDIT: korjasin linkin sarjakuvaan, koska originaali linkki kuvaan näytti vain ensimmäisen osan.
Internet strikes back. "Internet ei unohda", "We are legion" ja "minulla on kuuden vuoden counterstrike-koulutus (source on paskaa, 1.6 on ainoa oikea!) joten tiedän miten erikoisjoukkojen olisi PITÄNYT toi metroasema vyöryttää jotta henkilövahingoilta olisi vältytty" on syvälle kotiinsa jämähtäneen, elämästä irtaantuneen vässykän tapa puolustella olevansa Erikoinen ja Jotain Suurempaa. Kanssaihmistä ei arvosteta, mutta tämä puute peitetään tehokkaasti sillä, että kun jossain on tapahtunut Jotain Pahaa (luettiin se sitten yksipuolisesti uutisoidusti roskalehdestä tai oli asialla J.A.G.-tyyliin faktillisia tosiasioita taustalla), otetaan joukolla kuvainnolliset soihdut ja talikot ja lähdetään lynkkaamaan Pahantekijä Internetin nimeen. Näin Oikeita asioita puolustamalla palataan jälleen hyväksyttävän ihmisolennon marginaaleihin, ja voi taas alkavankin viikon haukkua Yön ritarin ja Sormusten herrat paskimmiksi. Leffoiksi. Ikinä.
Ja olla asiasta tosissaan.
Huvittavia piirteitä kotona istuvien läskien elämättömyys ja marmatus saa siinä vaiheessa, kun hyökätään netissä jotain sellaista vastaan, joka on vaatinut oikeaa tekemistä. Kädentaitoja tai oman fyysisen minänsä liikuttelemista, käsinkosketeltavaa tai vaikka sitten digitaalista työtä. Jos joku rakentaa lapsilleen kuusimetrisen mechwarrior-leikkimökin pihaan, se kaveri ei ole "vitun pelle", vaan n. miljaardi kertaa kovempi jätkä kuin Fallout kolmosta trailerin perusteella arvosteleva kolakuolaa valuva säkki pimeässä kammiossaan. Kun n. 13-vuotias kaveri rakentaa itselleen pahvista kaikki Halo 3:n aseet "lähes toimivina", Master Chiefin haarniska mukana luettuna, ja esittelee niitä tuubivideossa (http://www.youtube.com/watch?v=e45J0SCXO5s), se on oikeasti saanut JOTAIN AIKAAN, eikä ole verrattavissa Star Wars Kidiin. Linkitä ihmeessä, linkitä ällistyneenä. Älä linkitä, koska on naurettavaa.
Tätä ei tule nyt ymmärtää väärin. Arvostelu on sallittua, jopa suotavaa, kun itsensä ja/tai teoksensa julkistaa nettiin. "Tee sitten ite parempi" on huono seivi. Jotakin asiaa ei tarvitse tehdä itse, hitto, ei tarvitse edes osata tehdä, jotta sitä voi muiden tekemänä arvostella. Ei sillä, etteikö se auttaisi.
Supersankarien Liiga ei vain koskaan arvostele, ainakaan perustellen. Arvostelu ja silkka haukkuminen tai pilkkaaminen on eri asia. "Näkemättä paskaa" ei ole arvostelu. Edes "katoin, paskaa" ei ole arvostelu kuin aivan jumalattoman harvoissa tapauksissa. Mielipiteitä saa ja pitää olla, mutta mielipide on valitettavasti samassa suhteessa faktoihin kuin sopimukset ja laki: jos sopimus on ristiriidassa lain kanssa, mennään lain mukaan. Jos mielipide on ristiriidassa faktojen kanssa, mielipiteesi on VÄÄRÄ. Olet toki oikeutettu siihen, mutta Kummisetä ei ole huono elokuva, vaikka sinä et siitä tykkäisikään. Samalla logiikalla D.O.A. ei ole Oikeasti Hyvä Elokuva, vaikka annan sille neljä tähteä puhtaasti viihdyttävyydestä ja siitä että se on ymmärtänyt lähdemateriaalinsa (peli, jossa on tappeluita ja tissejä) paremmin kuin mikään muu pelielokuva, edes Silent Hill. Objektiivisesti arvioiden kun se ei ole kovinkaan kummoinen.
Harhailen hiukan. Fuck this shit. Kaikki, mitä aiheesta tarvitsee sanoa, on tässä:
http://www.buzzlife.com/forums/showthread.php?t=97662
Sarjakuva on pitkä ja englanniksi. Jos ei keskittymiskyky riitä, imase paskaa. Jos ei kielitaito riitä, opiskele. Pätkä on puhdasta Totuutta.
Itse siirryn nyt juomaan kolaa, syömään sipsiä, surffimaan foorumeita, laukomaan totuuksia Oikeista asioista, arvostelemaan elokuvia objektiivisesti ja tekemään töitä. Illalla, kun kaupunki hiljenee, vedän kumimaskin päähän ja säntäilen pitkin tiedon valtatien kattoja yrittäen vältellä luovaa kirjoittamista. Oma Master Chief -kypäräni jäi parinkymmenen työtunnin jälkeen kesken, ja toivon että joskus vielä saisin tilaa maalata öljyväreillä kankaalle.
"What the fuck have you done lately?"
QB
EDIT: korjasin linkin sarjakuvaan, koska originaali linkki kuvaan näytti vain ensimmäisen osan.
maanantai 30. kesäkuuta 2008
13. Intia intiaaneille
Kauan ennen kasinoiden perustamista Amerikan alkuperäiset asukkaat keksivät, että kun maissinjyvää kuumentaa, se auki pamahtaessaan vapauttaa jyvän sisällä asuvan vihaisen jumalhengen. Lopputuloksena on vieläpä herkullinen eväs eläviin kuviin, lähimmän luolamaalausluolan seinillä olevien tarinoiden katseluun nuotion loisteessa.
"Apua, geenimanipuloitua ruokaa", huutavat hipit yhteen ääneen, ja vaikka on toki hyvä olla huolissaankin, esimerkiksi GM-viljalla on kuitenkin kiistatta hyviä puolia. "Mut ku geenimanipuloitua ruokaa ku syö, ja kato ku sä olet mitä syöt, niin ei niistä tiedetä tarkasti, voi olla että meistä tulee sammakoita ku semmosta syö", hipinretku jatkaa. Niin. Kun vain tulisikin, niin päästäisiin teistäkin.
Popcornin huono puoli on ikävät kuoret, jotka ovat johtava ientulehdusten aiheuttaja (Stetson-tutkimus, 2008) joutuessaan hampaitten väleihin ja hampaitten ja ienten väliin. Lisäksi aina silloin tällöin kupinmuotoinen kuori jää kiinni kielen takaosaan imaisten itsensä alipaineella kiinni lihaan. Ja sekös on ärsyttävää! Haukkua pitäisi intiaanit, mutta niitä on kohdeltu kaltoin sen verran pitkään, että olkoon. Popkornit ovat kuitenkin ihan hyviä.
Apuun voisi rientää geenimanipulaatio. Kannatan suuresti paukkumaissilajikkeiden muuntelua niin, että jyvä auki räjähtäessään joko pehmentää kuoren samankaltaiseksi sisällön kanssa, tai hajottaa sen olemattomiin. Roolipeleissäkin on kovan tason disintegrate-loitsuja!
Niin olisi kuorihuoli pois pyyhitty, ja popcornien syöntiin tuotaisiin takaisin se nautinto mikä niissä pitäisi olla. Ja jos ajatuksesi, rakas lukija, on "eihän toi jätkä tajua mitään, popcornin muodostuminen on riippuvainen nimenomaan kuoren ja ytimen erilaisen rakenteen suhteesta", voit imaista sukkaa. Tai vaihtoehtoisesti olisi oikein, että saat popcorninkuoren ikävästi hampaan väliin.
Toinen asia mikä kismittää ovat nettiadressit. Tietääkö joku, että joku sellainen olisi ikinä, milloinkaan tuottanut tulosta? No joo, ehkä n. 5 kertaa koskaan. Mutta ne ovatkin sitten olleet yleensä aiheesta, kuten että "Jericholle toinen tuotantokausi" (maailmanlaajuinen) tai "en millään keksi toista esimerkkiä, auttakaa!" (kotimainen).
En osaa päättää, kummat kaipaavat enemmän haukkuja, adressien tekijät vai niitä allekirjoittavat. Mikään ei tietysti estä nauramasta molemmille.
Kuvittelevatko adressien tekijät että niillä voidaan vaikuttaa? Varsinkin jos aihe on "enemmän pornoa televisioon" tai "Kaarlo Sarkia pois kirjastoista". Kyse ei ollut nettiadressista, mutta tämän vuoden juhannuskiertokirjeenä oli ilmeisesti pyyntö hidastella kassajonoissa, jotta päättäjät laskisivat oluen hintaa. Anteeksi, vittu, mitä? Ensinnäkään, olut ei ole liian kallista. Menkää töihin tai juokaa vähän vähemmän, saatanan köyhät. Toiseksi, miten helvetissä se vaikuttaa päättäjiin, miten se viesti menee perille, jos hidastelee jonoissa? Olen siinä uskossa, että kyseessä oli epäonnistunut juhannusläppä, eikä viestin alkuun pistäjäkään kuvitellut että kukaan hidastelisi, tai että millään olisi vaikutusta mihinkään, mutta sitä suuremmalla syyllä, MITÄ VITTUA?
Pahinta on toki, että viestiä kuitenkin lähetettiin eteenpäin, ja eteenpäin ja vielä eteenpäin. Niinhän kiertokirjeet tekevät. Niinhän nettiadressit tekevät. Ja ihmiset allekirjoittavat. Jos unohdetaan kaikki Aku Ankat ja Chuck Norrisit sieltä listalta, siltikään nimimäärä tai niiden aitous ei ole mitenkään varmennettavissa.
Ja ihmiset allekirjoittavat. Usein näkee sanottavan "eihän sillä ole mitään merkitystä kun ei noilla kuitenkaan mitään saavuteta, mutta allekirjoitin, asia on hyvä". Nettiadressit siis palvelevat ihmiselle lumelääkkeenä tarpeeseen vaikuttaa. Ei ole väliä, vaikuttaako oikeasti, kunhan voi tuudittautua ajatukseen että ainakin yritti. Tavallaan ihan ymmärrettävää, enkä taida jatkaa tätä ajatusketjua kovin paljon pidemmälle, koska pian se muuttuisi "fight the power 1984"-marmatukseksi. Eivät nettiadressit ole isoveljen keino pitää kansa ruodussa. Ne ovat tavallisen, mitäänsanomattoman kansalaisen väylä kuvitella itsensä tarpeelliseksi, oli sitten adressin perustaja tai allekirjoittaja.
Itse asiassa harkitsen tällä hetkellä nettiadressin perustamista. Se vaatisi päättäjiä nostamaan veroja yhdestä kahteen prosenttia, eli vain ihan vähän, ja näin saaduilla rahoilla geenimanipuloitaisiin popcorneista mukavammin syötäviä. Jos rahaa jää yli, voitaisiin perustaa iso elokuvateatteri, jossa syötäisiin näitä uusia popcorneja. Lisäksi eläimet voisi manipuloida tuottamaan ruusuntuoksuista lannoitetta maissin viljelyvaiheeseen. Näin minä vaikuttaisin yhteiskunnassa.
QB
"Apua, geenimanipuloitua ruokaa", huutavat hipit yhteen ääneen, ja vaikka on toki hyvä olla huolissaankin, esimerkiksi GM-viljalla on kuitenkin kiistatta hyviä puolia. "Mut ku geenimanipuloitua ruokaa ku syö, ja kato ku sä olet mitä syöt, niin ei niistä tiedetä tarkasti, voi olla että meistä tulee sammakoita ku semmosta syö", hipinretku jatkaa. Niin. Kun vain tulisikin, niin päästäisiin teistäkin.
Popcornin huono puoli on ikävät kuoret, jotka ovat johtava ientulehdusten aiheuttaja (Stetson-tutkimus, 2008) joutuessaan hampaitten väleihin ja hampaitten ja ienten väliin. Lisäksi aina silloin tällöin kupinmuotoinen kuori jää kiinni kielen takaosaan imaisten itsensä alipaineella kiinni lihaan. Ja sekös on ärsyttävää! Haukkua pitäisi intiaanit, mutta niitä on kohdeltu kaltoin sen verran pitkään, että olkoon. Popkornit ovat kuitenkin ihan hyviä.
Apuun voisi rientää geenimanipulaatio. Kannatan suuresti paukkumaissilajikkeiden muuntelua niin, että jyvä auki räjähtäessään joko pehmentää kuoren samankaltaiseksi sisällön kanssa, tai hajottaa sen olemattomiin. Roolipeleissäkin on kovan tason disintegrate-loitsuja!
Niin olisi kuorihuoli pois pyyhitty, ja popcornien syöntiin tuotaisiin takaisin se nautinto mikä niissä pitäisi olla. Ja jos ajatuksesi, rakas lukija, on "eihän toi jätkä tajua mitään, popcornin muodostuminen on riippuvainen nimenomaan kuoren ja ytimen erilaisen rakenteen suhteesta", voit imaista sukkaa. Tai vaihtoehtoisesti olisi oikein, että saat popcorninkuoren ikävästi hampaan väliin.
Toinen asia mikä kismittää ovat nettiadressit. Tietääkö joku, että joku sellainen olisi ikinä, milloinkaan tuottanut tulosta? No joo, ehkä n. 5 kertaa koskaan. Mutta ne ovatkin sitten olleet yleensä aiheesta, kuten että "Jericholle toinen tuotantokausi" (maailmanlaajuinen) tai "en millään keksi toista esimerkkiä, auttakaa!" (kotimainen).
En osaa päättää, kummat kaipaavat enemmän haukkuja, adressien tekijät vai niitä allekirjoittavat. Mikään ei tietysti estä nauramasta molemmille.
Kuvittelevatko adressien tekijät että niillä voidaan vaikuttaa? Varsinkin jos aihe on "enemmän pornoa televisioon" tai "Kaarlo Sarkia pois kirjastoista". Kyse ei ollut nettiadressista, mutta tämän vuoden juhannuskiertokirjeenä oli ilmeisesti pyyntö hidastella kassajonoissa, jotta päättäjät laskisivat oluen hintaa. Anteeksi, vittu, mitä? Ensinnäkään, olut ei ole liian kallista. Menkää töihin tai juokaa vähän vähemmän, saatanan köyhät. Toiseksi, miten helvetissä se vaikuttaa päättäjiin, miten se viesti menee perille, jos hidastelee jonoissa? Olen siinä uskossa, että kyseessä oli epäonnistunut juhannusläppä, eikä viestin alkuun pistäjäkään kuvitellut että kukaan hidastelisi, tai että millään olisi vaikutusta mihinkään, mutta sitä suuremmalla syyllä, MITÄ VITTUA?
Pahinta on toki, että viestiä kuitenkin lähetettiin eteenpäin, ja eteenpäin ja vielä eteenpäin. Niinhän kiertokirjeet tekevät. Niinhän nettiadressit tekevät. Ja ihmiset allekirjoittavat. Jos unohdetaan kaikki Aku Ankat ja Chuck Norrisit sieltä listalta, siltikään nimimäärä tai niiden aitous ei ole mitenkään varmennettavissa.
Ja ihmiset allekirjoittavat. Usein näkee sanottavan "eihän sillä ole mitään merkitystä kun ei noilla kuitenkaan mitään saavuteta, mutta allekirjoitin, asia on hyvä". Nettiadressit siis palvelevat ihmiselle lumelääkkeenä tarpeeseen vaikuttaa. Ei ole väliä, vaikuttaako oikeasti, kunhan voi tuudittautua ajatukseen että ainakin yritti. Tavallaan ihan ymmärrettävää, enkä taida jatkaa tätä ajatusketjua kovin paljon pidemmälle, koska pian se muuttuisi "fight the power 1984"-marmatukseksi. Eivät nettiadressit ole isoveljen keino pitää kansa ruodussa. Ne ovat tavallisen, mitäänsanomattoman kansalaisen väylä kuvitella itsensä tarpeelliseksi, oli sitten adressin perustaja tai allekirjoittaja.
Itse asiassa harkitsen tällä hetkellä nettiadressin perustamista. Se vaatisi päättäjiä nostamaan veroja yhdestä kahteen prosenttia, eli vain ihan vähän, ja näin saaduilla rahoilla geenimanipuloitaisiin popcorneista mukavammin syötäviä. Jos rahaa jää yli, voitaisiin perustaa iso elokuvateatteri, jossa syötäisiin näitä uusia popcorneja. Lisäksi eläimet voisi manipuloida tuottamaan ruusuntuoksuista lannoitetta maissin viljelyvaiheeseen. Näin minä vaikuttaisin yhteiskunnassa.
QB
keskiviikko 25. kesäkuuta 2008
12. Kesä! Eikä mitään tekemistä?
No ei niin! 15 tunnin työpäiviä (tai paremminkin -öitä), ja johan jää haukkuminen vähäiselle. Ilmat ovat kesäksi perseestä, mutta eipähän ole kuuma. Siltikin mieli on iloinen, lempeä, tyyni. Yritä tässä nyt haukkua sitten.
Siispä otan sivuaskeleen. Conan, mikä on parasta elämässä?
"Murskata viholliset, nähdä heidän juoksevan karkuun ja kuulla heidän naistensa valitus ja itkuvirret."
No se on sitten hyvä. Minun kesäinen hyvänmielenlistani, ei mitenkään erityisessä järjestyksessä, näyttää nyt tältä:
1. Ventovieraan hymy kun tälle avaa oven
2. Siivouspäivän ensimmäinen olut
3. Kun php/html/css/ie lopulta taipuu ihmisen tahtoon
4. Esikoiskirjailijat
5. Meri
6. Halvennushintalaput kaupan hyllyssä + arkkupakastin
7. Siisti nurmikko
8. Vanhojen ystävien tapaaminen pitkästä aikaa, jos mikään ei ole muuttunut
9. Lämmin sade, silloin kun siihen meneminen on vapaaehtoista, ei pakollista
10. Tuore vihta, ja sen tekeminen
Lisäksi on kivaa kun valmistuu välillä epätoivoiseltakin näyttäneen opiskelun päätteeksi, vaikka se ei mitään muutakaan. Lopuksi, vaikka 15 tuntia onkin turhan pitkään kerralla, on kuitenkin kiva kun on niitä töitä.
Lukija, mikä on parasta elämässä?
QB
Siispä otan sivuaskeleen. Conan, mikä on parasta elämässä?
"Murskata viholliset, nähdä heidän juoksevan karkuun ja kuulla heidän naistensa valitus ja itkuvirret."
No se on sitten hyvä. Minun kesäinen hyvänmielenlistani, ei mitenkään erityisessä järjestyksessä, näyttää nyt tältä:
1. Ventovieraan hymy kun tälle avaa oven
2. Siivouspäivän ensimmäinen olut
3. Kun php/html/css/ie lopulta taipuu ihmisen tahtoon
4. Esikoiskirjailijat
5. Meri
6. Halvennushintalaput kaupan hyllyssä + arkkupakastin
7. Siisti nurmikko
8. Vanhojen ystävien tapaaminen pitkästä aikaa, jos mikään ei ole muuttunut
9. Lämmin sade, silloin kun siihen meneminen on vapaaehtoista, ei pakollista
10. Tuore vihta, ja sen tekeminen
Lisäksi on kivaa kun valmistuu välillä epätoivoiseltakin näyttäneen opiskelun päätteeksi, vaikka se ei mitään muutakaan. Lopuksi, vaikka 15 tuntia onkin turhan pitkään kerralla, on kuitenkin kiva kun on niitä töitä.
Lukija, mikä on parasta elämässä?
QB
lauantai 14. kesäkuuta 2008
11. Mestarietsivä löytää
Microsoft on helppo haukkumisen kohde. Tiiätte kyllä: WINDOWS SUCKS! WINDOWS SUCKS!
No, jos ollaan ihan rehellisiä, Word on hyvä softa (ja muukin Office), W2K hyvä käyttöjärjestelmä, minulla ei ole ollut XP:n kanssa suurempia ongelmia koskaan (skippasin tosin pari ekaa vuotta julkaisun jälkeen), ja Vistaan en ole tutustunut. Windows ME oli irvikuva yhtään mistään, ja Bill Gatesilla olisi varaa kustantaa miehitetty Mars-lento.
Kuitenkin, mikään ei ylitä silkassa paskuudessaan windowsin perus-search-ominaisuuttta.
EVO! huutavat pienet nörtinpoikaset joka puolella. Haistakaa paska. Ei se toimi. Se ei aina ihan oikeasti löydä tiedostoja, joita koneella on, vaikka niitä ei olisi edes piilotettu. En tiedä miksi se näin tekee, mutta näin se vain tekee.
Se ei tee minkäänlaista indeksiä tiedostoista (ei sitä reaaliaikaisesti tarvitsisi tehdäkään, mutta kyllä putkeen toisen koko koneen kattavan haun olisi ihan kiva rullata läpi nopeammin, kuin ensimmäisen...), EIKÄ SE VITTU LÖYDÄ MITÄÄN, mikä on mielestäni (siis löytäminen) aika tärkeä ominaisuus HAKUOHJELMASSA.
Mulla ei ole tällä kertaa muuta sanottavaa, ja täytyy kuluttaa aikaa kuitenkin tiedostojen etsimiseen käsin. Ai miksi ne eivät ole jaoteltu selkeisiin kategorioihin? Ovat ne. Mutta niitä on paljon.
QB
No, jos ollaan ihan rehellisiä, Word on hyvä softa (ja muukin Office), W2K hyvä käyttöjärjestelmä, minulla ei ole ollut XP:n kanssa suurempia ongelmia koskaan (skippasin tosin pari ekaa vuotta julkaisun jälkeen), ja Vistaan en ole tutustunut. Windows ME oli irvikuva yhtään mistään, ja Bill Gatesilla olisi varaa kustantaa miehitetty Mars-lento.
Kuitenkin, mikään ei ylitä silkassa paskuudessaan windowsin perus-search-ominaisuuttta.
EVO! huutavat pienet nörtinpoikaset joka puolella. Haistakaa paska. Ei se toimi. Se ei aina ihan oikeasti löydä tiedostoja, joita koneella on, vaikka niitä ei olisi edes piilotettu. En tiedä miksi se näin tekee, mutta näin se vain tekee.
Se ei tee minkäänlaista indeksiä tiedostoista (ei sitä reaaliaikaisesti tarvitsisi tehdäkään, mutta kyllä putkeen toisen koko koneen kattavan haun olisi ihan kiva rullata läpi nopeammin, kuin ensimmäisen...), EIKÄ SE VITTU LÖYDÄ MITÄÄN, mikä on mielestäni (siis löytäminen) aika tärkeä ominaisuus HAKUOHJELMASSA.
Mulla ei ole tällä kertaa muuta sanottavaa, ja täytyy kuluttaa aikaa kuitenkin tiedostojen etsimiseen käsin. Ai miksi ne eivät ole jaoteltu selkeisiin kategorioihin? Ovat ne. Mutta niitä on paljon.
QB
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)