maanantai 28. heinäkuuta 2008

14. Toivottavasti tulee hyvä, mutta kumminkin tulee ihan huono

Ai ai! Kuukausi kulunut, eikä ainoatakaan päivitystä haukkuihin! Kesä ei ole ollut mitenkään erityisen hyvä kesäksi, mutta johonkin sellaiseen, ja työntekoon, se aika on kulunut. Ei ole ollut mitään mistä haukkua, ja tärkeintä on ettei ala tekemällä keksiä syitä.

Säitä ei viitsi haukkua, koska ne eivät paranna tapojaan. Ruohonleikkaajasta ei viitsi marmattaa, koska on tullut vettä siinä määrin, että ruoho on kasvanut ja sitä on tarvinnutkin ajaa. Mitäkö tarkoitan, "ruohonleikkaajasta ei viitsi marmattaa"? Parina viime kesänä taloyhtiön nurmikko on ajettu kerran-kaksi viikkoon, vaikka se on ollut kuivaa, kuollutta preeriaa. Se, jos mikä on turhaa ja ikävää. Mutta toisin siis tänä kesänä, ei valitettavaa.

Pyykkitupa toimii / ei toimi aivan yhtä hyvin / huonosti kuin keväälläkin. Netti on puhdasta skeidaa, niin teknisesti kuin sisällöllisestikin. Netti on täynnä... Niin!

Internet-supersankarit, nuo kaulapartaan (jos se jo kasvaa) naamioituvat Oikeiden puolustajat, joiden salaisena aseena on sipsinmurut vatsakummun päällä ja rasvasta näljäinen ohjausrootas. Päivisin nämä Ihmiskunnan Valtatien ritarit elävät joko äidin helmoissa ehkä koulua käyden, ehkä lorvien, tai omassa kammiossa, joka kaipaisi kipeästi äitiä, pääasiassa lorvien, ehkä joskus töiskennellen duunissa, jota vihaavat. Öisin näistä sankareista kuoriutuu ihmisen irvikuvia, jotka käyttäytyvät kuusivuotiaan sosiaalisilla taidoilla, puolustavat Oikeita asioita tietämättä niistä mitään ja kiristävät hermoja enemmän kuin kouluttamattoman yh-äidin kommentti hesarin juttujen keskustelussa. Näissä ihmisissä on monia vikoja, mutta pahinta on Levottomat-kompleksi, "kun mikään ei riitä".

Internet-supersankarien päämaja, kohtauspaikka, HQ, tukikohta, on keskustelufoorumi. Foorumin taso ja sisältö eivät vaikuta supersankarien keskittymään kuin ehkä tiheydessä. Aina supersankarit eivät edes varsinaisesti kokoonnu, jos viestiväylän yleinen käyttäjäkunta on pykälää fiksumpaa sakkia. Aina niitä kuitenkin lymyää varjoissa, joista äidin pikku nihiilimadot tekevät täsmähyökkäyksiään keskusteluun, tuomiten kaiken, nauraen ilkeästi ja halveksuvasti kaikelle ja toivoen kidutuskuolemia raiskaajille.

Mitä pienempi ja helpompi kohde on, sitä suuremmalla innolla ja joukolla internet-supersankarit hyökkäävät. Kaikki uusi on pahasta, niin elokuvat ("näkemättä paskaa"), pelit ("toivottavasti tulee ihan huono [sic], mutta kumminkin tulee ihan huono"), musiikki ("mä kuuntelin näitä silloin näitten ekan demon aikaan, mutta nykyään nää on ihan liian ylituotettua ja muovista", tässä toki samankaltaisuus ihan vaan musiikkifakkiintuneisiin) kuin vaikkapa tekniikka ("se on microsoft, eli ihan paska konsoli"). Pienten ihmisten kiusaaminen saa absurdit mittasuhteet: kun esiteini ymmärtämättömyyttään laittaa hassun kuvan itsestään nettiin, ei kestä varttia kun kuva on väännetty ja käännetty ja tekstitetty ja videoitu ja esiteinistä tehty pelle. Useimmiten jälki ei ole hauskaa. Joskus harvoin on.

Internet strikes back. "Internet ei unohda", "We are legion" ja "minulla on kuuden vuoden counterstrike-koulutus (source on paskaa, 1.6 on ainoa oikea!) joten tiedän miten erikoisjoukkojen olisi PITÄNYT toi metroasema vyöryttää jotta henkilövahingoilta olisi vältytty" on syvälle kotiinsa jämähtäneen, elämästä irtaantuneen vässykän tapa puolustella olevansa Erikoinen ja Jotain Suurempaa. Kanssaihmistä ei arvosteta, mutta tämä puute peitetään tehokkaasti sillä, että kun jossain on tapahtunut Jotain Pahaa (luettiin se sitten yksipuolisesti uutisoidusti roskalehdestä tai oli asialla J.A.G.-tyyliin faktillisia tosiasioita taustalla), otetaan joukolla kuvainnolliset soihdut ja talikot ja lähdetään lynkkaamaan Pahantekijä Internetin nimeen. Näin Oikeita asioita puolustamalla palataan jälleen hyväksyttävän ihmisolennon marginaaleihin, ja voi taas alkavankin viikon haukkua Yön ritarin ja Sormusten herrat paskimmiksi. Leffoiksi. Ikinä.

Ja olla asiasta tosissaan.

Huvittavia piirteitä kotona istuvien läskien elämättömyys ja marmatus saa siinä vaiheessa, kun hyökätään netissä jotain sellaista vastaan, joka on vaatinut oikeaa tekemistä. Kädentaitoja tai oman fyysisen minänsä liikuttelemista, käsinkosketeltavaa tai vaikka sitten digitaalista työtä. Jos joku rakentaa lapsilleen kuusimetrisen mechwarrior-leikkimökin pihaan, se kaveri ei ole "vitun pelle", vaan n. miljaardi kertaa kovempi jätkä kuin Fallout kolmosta trailerin perusteella arvosteleva kolakuolaa valuva säkki pimeässä kammiossaan. Kun n. 13-vuotias kaveri rakentaa itselleen pahvista kaikki Halo 3:n aseet "lähes toimivina", Master Chiefin haarniska mukana luettuna, ja esittelee niitä tuubivideossa (http://www.youtube.com/watch?v=e45J0SCXO5s), se on oikeasti saanut JOTAIN AIKAAN, eikä ole verrattavissa Star Wars Kidiin. Linkitä ihmeessä, linkitä ällistyneenä. Älä linkitä, koska on naurettavaa.

Tätä ei tule nyt ymmärtää väärin. Arvostelu on sallittua, jopa suotavaa, kun itsensä ja/tai teoksensa julkistaa nettiin. "Tee sitten ite parempi" on huono seivi. Jotakin asiaa ei tarvitse tehdä itse, hitto, ei tarvitse edes osata tehdä, jotta sitä voi muiden tekemänä arvostella. Ei sillä, etteikö se auttaisi.

Supersankarien Liiga ei vain koskaan arvostele, ainakaan perustellen. Arvostelu ja silkka haukkuminen tai pilkkaaminen on eri asia. "Näkemättä paskaa" ei ole arvostelu. Edes "katoin, paskaa" ei ole arvostelu kuin aivan jumalattoman harvoissa tapauksissa. Mielipiteitä saa ja pitää olla, mutta mielipide on valitettavasti samassa suhteessa faktoihin kuin sopimukset ja laki: jos sopimus on ristiriidassa lain kanssa, mennään lain mukaan. Jos mielipide on ristiriidassa faktojen kanssa, mielipiteesi on VÄÄRÄ. Olet toki oikeutettu siihen, mutta Kummisetä ei ole huono elokuva, vaikka sinä et siitä tykkäisikään. Samalla logiikalla D.O.A. ei ole Oikeasti Hyvä Elokuva, vaikka annan sille neljä tähteä puhtaasti viihdyttävyydestä ja siitä että se on ymmärtänyt lähdemateriaalinsa (peli, jossa on tappeluita ja tissejä) paremmin kuin mikään muu pelielokuva, edes Silent Hill. Objektiivisesti arvioiden kun se ei ole kovinkaan kummoinen.

Harhailen hiukan. Fuck this shit. Kaikki, mitä aiheesta tarvitsee sanoa, on tässä:
http://www.buzzlife.com/forums/showthread.php?t=97662
Sarjakuva on pitkä ja englanniksi. Jos ei keskittymiskyky riitä, imase paskaa. Jos ei kielitaito riitä, opiskele. Pätkä on puhdasta Totuutta.

Itse siirryn nyt juomaan kolaa, syömään sipsiä, surffimaan foorumeita, laukomaan totuuksia Oikeista asioista, arvostelemaan elokuvia objektiivisesti ja tekemään töitä. Illalla, kun kaupunki hiljenee, vedän kumimaskin päähän ja säntäilen pitkin tiedon valtatien kattoja yrittäen vältellä luovaa kirjoittamista. Oma Master Chief -kypäräni jäi parinkymmenen työtunnin jälkeen kesken, ja toivon että joskus vielä saisin tilaa maalata öljyväreillä kankaalle.

"What the fuck have you done lately?"

QB

EDIT: korjasin linkin sarjakuvaan, koska originaali linkki kuvaan näytti vain ensimmäisen osan.