"
Jenni Pääskysaari aloittaa tänään vartalovallankumouksen ja haastaa sinut lupaamaan kymmenen asiaa itsellesi ja lapsillesi. Oletko mukana?" (lihavointi (hehheh) alkuperäisen tekstin)
(
http://www.inhimillisiauutisia.fi/item/490206)
Että tämmöinen kiertää in there netsissä. Joku iltahölmökin uutisoi. "Jos lupaat saman, jaa." Ei, en jaa enkä lupaa, katsokaas kun. Jos sanon että tie helvettiin ja hyvät aikomukset, niin se kuulostaa siltä kuin tässä nyt tehtäisiin kovastikin pahaa yhteisen hyvän nimissä. No ei, mutta pari juttua kyllä.
Haasteen tausta-ajatus on hyvä ja kunnioitettava. Parempaa minäkuvaa, vähemmän ulkonäköön pohjaavaa minäkuvaa, terveempiä arvoja. Jes jes. Mutta kun sanoilla on hitto vie merkitystä. Ei tee haittaa olla eksakti. Tekee haittaa olla epäeksakti. Kivoja sanoja. Sanoja. Nam.
Ai niin ja helppoahan se minun on sanoa kun ei ole omia lapsia niin täältä kaulapartaisena huutelen kotiluolasta internetin välityksellä. Shush. Sanoin että ajatus on hyvä. Viilattavaa löytyy.
Olisi mennyt olankohautuksella, mutta mukana on yksi sellainen sanotaanko omaan vastakarvaan osuva kohta. Selviää capslock-tulvasta, kun sinne päästää. TÄLLÄ TAVALLA NÄIN. Että mennään ihan kohta kohdalta. Koska haittaa olla epäeksakti.
Aloitetaan.
"1. En arvostele ulkonäköäni lasteni kuullen"
Siis... ollenkaan? Katsos kun "kylläpäs näytänkin kivalta" peilin ohittaessa suoraan saunasta tullessa, ilman meikkiä (jos meikkaa), tämäkin on siis huono? Ymmärrän, että se ajaa ulkonäköajatuksiin, joista ilmeisesti yritetään päästä nyt eroon, mutta kerron nyt pienen öö tuosta mielikuvitushyllyltä vetäistyn "faktan": ei ulkonäköasioista tulla koskaan pääsemään eroon. Ihmiset näyttävät. Ihmiset tulevat aina näyttämään. Jos on väärin sanoa että ihmiset ihan tavallisina, esimerkin vuoksi vähän saunalla kär(j)istäen punakkoina, näyttävät kivalta, niin me nyt ei vaan olla samaa mieltä, ja tämän ehkä voin kynsin hampain hyväksyä. Jos taas kyse on siitä, ettei saisi arvostella negatiivisesti, että kyllähän nyt pitäisi tietää että sitä tässä haetaan, se pitäisi sanoa jo kohdassa itsessään. Positiivinenkin arvostelu on arvostelua. Ja miksi vain lasteni kuullen? Kyllä se lapsi havaitsee jos arvostelee itseään sisäisesti. Jos ei tykkää omasta ulkonäöstään, ei sitä tarvitse välttämättä ääneen sanoa, että lapsi sen hoksaa. Tämä jatkuu kohdassa
"2. En arvostele kenenkään ulkonäköä lasteni kuullen"
Siis... kenenkään? Edes positiivisesti? On väärin sanoa hääpäivänä että "onpa kaunis morsian" lasten kuullen? Tultiin juuri katsomasta sairastanutta, nyt jo paranemaan päin olevaa ihmistä sairaalasta, ja autoon istahtaessa todettiin että "kylläpä XXX näyttikin jo paremmalta, oikein terveen näköiseltä". Tämä on väärin? Ulkoisesti näkyvän terveydentilan muutoksen positiivinen kommentointi on arvostelua. Jos taas pitäisi osata lukea rivin välistä että negatiivisesta arvostelustahan tässä on kyse, SE PITÄISI MAINITA KOHDASSA ITSESSÄÄN. Jos tällaisia haasteita tehdään, oletetaan jo (ja aivan oikein) että ihmiset ovat idiootteja (he nimittäin ovat / me nimittäin olemme), joten tarkkuus ei maksaisi paljoakaan vaivaa. En arvostele kenenkään ulkonäköä negatiivisesti lasteni kuullen. Ja niin, miksi lastenI? Miksi ei lasten? Ottaa ne lapset mallia muistakin aikuisista. Ja mieti, entä jos ne on just sen arvosteltavan lapsia? Eli. En arvostele kenenkään ulkonäköä negatiivisesti lasten kuullen. Olipa vaikeaa.
"3. Poistan sanan 'läski' sanavarastostani"
Ei. EI. EI NYT VITUSSA. SANOJA EI BANNATA JA TÄMÄ ON SE SYY MINKÄ TAKIA TÄHÄN TARTUIN. SANOILLA ON VOIMAA. NEGATIIVISTAKIN VOIMAA, KYLLÄ, MUTTA SANOJEN MERKITYS JA "PAHUUS" RIIPPUU ASIAYHTEYDESTÄ JA SIITÄ MITEN ASIA ILMAISTAAN. Kyllä, aion ottaa kohdan sanatarkasti. Jos poistan sanan 'läski' sanavarastostani, miksi kutsun sen jälkeen ruokalajia 'läskisoosi'? Ai ei tarjoilla, ei käytössä, ei väliä? EI MERKITYSTÄ, SANOJA EI BANNATA. Miten ilmaisen, että "ei ole kohteliasta kutsua ihmisiä läskeiksi, sillä se on hyvin epäkunnioittava sana vaikka toinen olisikin (asiayhteyden vuoksi reilusti tai sairaalloisesti, tätä ei tarvitse niille lapsille eritellä) ylipainoinen"? EN MITENKÄÄN KUN SE SANA ON POISTETTU SANAVARASTOSTANI, OLEN SIIS KYKENEMÄTÖN NEUVOMAAN TAI KÄSITTELEMÄÄN TÄTÄ SANAA.
"Ei ole kiva käyttää l-sanaa"? HAISTA VITTU. L-sana, n-sana, v-sana, haistakaa kaikki paska. Jos sanaa on käytettävä, se käytetään kuten se on. "RUMA SANA SANOTAAN, NIINKUIN SE ON -SIMO SALMINEN, PORNOLAULU (
https://www.youtube.com/watch?v=p863xmUdclI)" Jos sanaa ei voi käyttää, sitä ei silloin myöskään pehmitetä muotoon "v-sana". "Voisin sanoa sen v:llä alkavan sanan" on ihan yhtä tyhjän kanssa. Jos paskahousuista ei irtoa VITTU silloin kun siltä tuntuu, niin sitten ei mennä sinne päin. "Minua ärsyttää" on ihan hyvä vastine, vaikkakaan se ei välitä kaikkea sitä voimaa mitä "Mua vituttaa" kertoo. "Minua v**uttaa" on ihan vitun lapsellista. Kaikkein lapsellisinta on se, että media tekee sitä SUORILLE LAINAUKSILLE. Jos joku sanoi että "vitun huora mä tapan sut", ja tämä tapahtuu yhteydessä jossa asiasta uutisoidaan, se ei herranjumala ole "v**un h**ra mä t**an sut".
ME EI BANNATA SANAA LÄSKI, ME EI BANNATA SANAA BOSSY, ME EI BANNATA SANAA VITTU. ME SANOTAAN ETTÄ NIITÄ EI OLE KIVA KÄYTTÄÄ, EIKÄ KÄYTETÄ NIITÄ TOISISTA IHMISISTÄ (paitsi entäs jos toinen oikeasti on pomotteleva?), JA NIIN EDESPÄIN, MUTTA SANOJA EI BANNATA. SANOISSA ON VOIMAA, JA SANOILLA ON MERKITYS. SAATANA. (Btw? Miksi vain läski? Onko pullukka ok? Pontso? Tankki? Ai ei? Harmi, poistettiin vain sana läski. SANOJA EI BANNATA.)
"4. Ulkonäön sijaan kehun lapseni älyä ja taitoja"
Pääasiassa samaa mieltä. Entäs jos lapsi nyt vaan sattuu kaikkien muidenkin mielestä olemaan maailman söpöin, mutta ihan kädetön idiootti? Tai jalaton apina? (
https://www.facebook.com/JalatonApina /
https://www.youtube.com/watch?v=-01tSYfk6o4 ) Ja jälleen, ei siis saa kehua molempia? Että kun keksitpäs nokkelasti ja osasitpas hienosti ja oletpas sievästi laittanut hiuksesi kun mennään niihin serkun juhliin ja oletpas komeasti laittanut hiuksesi kun mennään niihin serkun juhliin? (sukupuolitin hiustenlaiton ettei tule sanomista, olen sillä tavalla tasa-Arvisti. Että yhtä monta Lindiä. Tai olis nyt ees yksi kun ei edes uutisiin voi luottaa ilman.) Että positiivinenkin kehu erikoistilanteissakin on BAD niinku powerglove (
https://www.youtube.com/watch?v=SW8DgKm-7vs)? Miksi kaikki on aina joko tai? Mutta joo, perusajatus siitä että ulkonäön ei pitäisi olla ensisijainen eikä varsinkaan ainoa kehun syy, on ok.
"5. Korostan lapselleni, että tärkeämpää kuin se, miltä keho näyttää, on se, mihin keho pystyy"
Samaa mieltä. Paitsi että haukun kaikki ja olen ilkeä ja pakko tehdä huonoja vitsejä, joten entäs jos on kaunis mutta jalat-- Anteeksi. Mutta tosiaan, entäs jos se keho ei oikein pysty asioihin? Samoihin kuin muut lapset? Se kai on edelleen ok että kaikki eivät ole yhtä hyviä liikkumisjutuissa, toiset ovat vähän kömpelöitä, sensellaista? Mitä jos se keho ei vaan pysty? Mikä sitten on sitä tärkeämpää? Ja taas siellä mietitään että mutta tässä tarkoitetaan sellaisia ihan pystyviä lapsia jotka menevät muuten ihan kuin muutkin mutta ovat esimerkiksi sitten sen verran pyöreämpiä että tästä saattaa tulla negatiivillisia ajatuksia. Sitten. Se. Pitäisi. Avata. Jo. Itse. Kohdassa.
"6. Pidän huolta, että lapseni tietää olevansa täydellinen juuri sellaisena kuin on"
Ei. Ei. EI. EI NYT SAATANA. Perusajatus jee jee, mutta taas. Sanoilla on voimaa. Sanoilla on vastuuta. EI KUKAAN MEISTÄ OLE TÄYDELLINEN. Ei sinun lapsesi. Ei minun kuviteltu lapseni. En minä. Eikä edes kenenkään meistä äiti. Ei kukaan meistä. Tällä tavalla vaan tehdään just semmosia tapauksia jotka sitten romahtaa koelaulukuvauksissa kun kukaan ei ole koskaan hennonnut sanoa että "kultaseni, on ihanaa että tykkäät laulaa ja saat siitä voimaa, mutta... ehkä me perustetaan kuoro". Jossain vaiheessa se todellisuus lyö vasten kasvoja kun huomaa ettei olekaan täydellinen. Koska kukaan ei ole.
"7. Puhun ulkonäöstä samalla tavalla tytöille & pojille"
Jep, no argument there.
"8. En laske kaloreita lapseni nähden"
"Tarvitseeko kaloreita muutenkaan laskea?" kysyy reilusti ylipainoinen Kanta-Hämeestä ja jatkaa: "mutta siis oikeasti, jos ei ole erikseen laihdutuskuurilla? Ja jos on, niin se ei paljon silloin se pelkkä kalorien laskeminen vaikuta. Plus miksi olet laihdutuskuurilla? Eikö pitänyt olla ok että on pikkasen pläski? NÄHDÄKSENI TÄSSÄ ON NYT SUUREMPI ONGELMA TAUSTALLA JA EDESSÄ KUIN SE ETTÄ LASKET KALOREITA LAPSESI NÄHDEN."
Reilusti ylipainoinen Kanta-Hämeestä lopettaa ja vetää henkeä. Suun kautta.
"9. En punnitse itseäni lapseni nähden"
No siis itsehän en ole vaa'assa käynyt kymmeneen vuoteen ("ja sen kyllä huomaa!"), mutta jälleen, miksi? Se lapsi kyllä saa sen muualtakin sen faijan paino-ongelmien kanssa tanistamisen selville kuin punnituksilla. Jos mutsi koko ajan miettii, että "kylläpäs nyt olen läski, mutta en mene vaakaan kun pikkuinen näkee", niin se kyllä... no. Niin. "Mutta pöljä", kuuluu ääni, "se tässä haasteessahan juuri on että nämä kohdat ovat niitä tähden eri sakaroita, yksityiskohtia, jotka muodostavat kokonaisuuden. Näillä kaikilla yhdessä pureudutaan siihen ulkonäkökuvan ongelmaan." Ymmärsin. Ei.
"10. Teen selväksi, että vallalla oleva vartalonormi ei ole yhtä kuin normivartalo"
Niin siis median vai todellisuuden vallalla oleva? Median? Joo. Todellisuuden? Njaa. Mä lupasin kai jossain vanhassa jutussa että teen taustatyöni ennen kuin huutelen, mutta nyt en jaksa. Käsittääkseni suomalaiset on yksi maailman ylipainoisimmista kansoista? Perustan tämän lopun sille olettamukselle, mikäli tämä on väärä, koko loppu on huono. Olkoon. Vallalla oleva, keskimääräinen, lasten näkemä, vartalonormi on siis ylipainoinen. Se lienee myös hyvinkin, no, normivartalo. Se, mikä on median tuputtama vartalonormi? Aina aurinkoisen LA:n timmit biitsi-whateva? No, timmit kuitenkin. Tosin muokattuja ja epärealistisia ihmisiä näkee enemmänkin naistenlehdissä. Postissa ("poustissa", as in post-production, as in efektit, ei Itella) voidaan tehdä ihmeitä, meikki ja valaistus tekee ihmeitä, ja joo, valitettavasti kauneusleikkaukset on jonkinlainen normi Hollywoodissa, mutta LIIKKUVAA KUVAA ON PAHA FOTAROIDA. Lakatkaa tilaamasta niitä Cosmopolitaneja, te ootte jo yli kolmenkymmenen ja teillä on omia lapsia. Ne saa niistä huonoja vaikutteita.
ENIVEI. Jälleen perusajatus on ok, mutta kun sitten taas niin. Reilusti ylipaino ei ole normivartalo. Tai no siis on, mutta reilu ylipaino, jossa siis sinällään ei olisi mitään vikaa, ALTISTAA IHMISTÄ USEILLE ERI SAIRAALOILLE. On eri asia olla vähän pyöreämpikin normivaltalo kuin olla läski. Mä oon läski. Ei, en sanoisi niin lasteni kuullen. En väittäisi että minulla on normivartalo. Olisi ihan ok, jos en koskaan kuulisi kenenkään muun sanovan itseäni läskiksi. Okei, kaverit saa sanoa ku ne on kaikki rakkaita munapäitä, ne ei sano sitä pahalla, ja eivät aina edes viittaa helposti huomattavaan fyysiseen ominaisuuteeni. Mutta niin, se että saa (tai pitää, riippuen keneltä kysyy) olla pikkasen pläski, ei tarkoita sitä, että kannattaisi itselleen olla ihan kuinka paljon sellainen vaan. Ei, se ei muuta ihmisen arvoa mihinkään, eikä ihmisen pitäisi joutua ULKOISESTI, SIIS ULKOA TULEVISTA SYISTÄ kärsimään asiasta. Mutta se nyt vaan on keskimäärin terveempää olla sellainen, no, normivartalo.
Se mitä yritän tässä heikolla menestyksellä sanoa, että ihmisellä on täysin oikeus olla minkä kokoinen tahansa, ja jokainen joka ihmistä tästä arvostelee, voi nuolla aurinkoa. Mutta ihmisen ei ehdoin tahdoin kannata hankkiutua lihavaksi. Ei oo niin helppoa tämä enää hei! Olet ylipainoinen ja täysin terve? Hyvä. Pidäthän huolen että pysyt myös terveenä. Ja ei, valitettavasti se ei tarkoita että kaikki olisivat. Hei! Tulin takaisin tuolta myöhemmästä tekstistä kun huomasin! Fun stuff! Tässä ei viitata lapsiin. Eli ehkä tässä tehdään selväksi myös itselle! Nice!
***
SO! Mitä tästä opimme? Että jos jotain pitää tehdä, tee itte parempi. No minähän teen. Siispä, Se alkaa meistä, eli vartalovallankumous! Joku haaste tai jotain! Kymmenen kohtaa, paremmin!
1. En arvostele ulkonäköäni negatiivisesti lasten kuullen
2. En arvostele kenenkään ulkonäköä negatiivisesti lasten kuullen
3. En kutsu ihmisiä läskeiksi
4. Kehun pääasiassa lapseni älyä ja taitoja, en niinkään ulkonäköä
5. Korostan lapselleni, että merkityksellistä on se, mihin keho pystyy. Ja jos keho ei pysty, keksitään jotain muuta. Se miltä keho näyttää, ei ole kovin merkityksellistä.
6. Pidän huolta, että lapseni tietää olevansa (riittävän*) hyvä juuri sellaisena kuin on
7. Puhun ulkonäöstä samalla tavalla tytöille ja pojille
8. En laske kaloreita, syön terveellisesti ja sopivan määrän tarpeeseeni nähden. Mikäli syön vähän ja liikun paljon eikä mitään tapahdu, käyn lääkärissä.
9. En tarkkaile painoani sairaalloisesti. Tärkeämpää on se, mihin keho pystyy, ei se miltä se näyttää
10. Teen selväksi, että TV, elokuvat ja lehdet esittelevät muokattua todellisuutta. Kaikki näissä esiintyvät ihmiset ovat oikeita ihmisiä, mutta se miltä he näyttävät, ei useinkaan ole totta. Teen selväksi, että yhteiskunnassa vallitseva vartaloihanne ei ole yhtä kuin normivartalo.
(* tämä on sulkeissa, koska en osaa päättää laitanko sanan mukaan vai en. Se on merkityksessä "juuri niin hyvä kuin maailmassa tarvitsee, ja enemmän", ei "no just ja just tarpeeksi". Että jokainen tykönään.)
Tai, koska olemme internetissä, ja too long, didn't read, sama typistettynä kahteen kohtaan:
1. Minä ja sinä ja me kaikki ollaan ihan hyviä tällaisenaan.
2. En oo mulkku.
Paitsi tän blogin takia.
qb
ps. häpeämätön kaverilinkitys
http://ruostettajatimantteja.blogspot.fi/
pps. tiedän että powerglove-lainauksessa bad on positiivista, ihan ku awesome, mutta hei, mun blogi, mun logiikka
Mun blogiikka! So awesome!
ppps. ainiin, tän piti olla haaste, eli jos oot sitä mieltä että mun lista on parempi koska se on tarkempi, tykkää ja jaa, tai siis tästä ei voi tykätä eli tykkää itsestäs ja muista ihmisistä ja jaa, siis tää teksti
EDIT: lisätty sana "kuullen" oman listan kakkoskohtaan.
