21. Ajan apinat

Mies tulee huoneeseen. Hänellä on yllään tumma kaapu, samanlainen kuin munkeilla keskiajalla mutta sen pinnalla kulkee vihreitä pulsseja monimutkaisessa johdeverkossa hohtaen. Hupun reunaa koristaa nauha joka imee puoleensa kaiken valon, joten miehen kasvoista on mahdoton erottaa päivänvalossakaan kuin hämäriä muotoja.

"Eivät ilmeisesti taaskaan lukeneet koko uutista", mies murahtaa. Hän kävelee kahvikapselille ja hehkuttaa itselleen kupillisen.
"Lukivat, mutta eivät ymmärtäneet", kuuluu korkeaselkäisestä tuolista holopaneelien edestä. Tuoli pyörähtää ympäri. Sen pohjalla makaa teini-ikäinen tyttö jalkojaan heilutellen. "Hei, minä olen Koodekki."
"Minä tiedän kuka sinä olet, kiitos vain. Työskentelemme päivittäin yhdessä. Jo kolme vuotta. Ja nyt tämä ekspositio saa riittää."
Tyttö hihittää.
"Voi kun se on kärttyinen aamusta", hän sanoo.

"Mikä vuosi", mies kysyy pudottaessaan hupun päästään ja istuutuessaan omaan tuoliinsa.
"Kolme varttia sitten. 2009. Joku meni julkisesti päästämään suustaan ettei naisten ole ehkä täysin viisasta juoda itseään konttauskuntoon ja sitten mennä nukkumaan ventovieraitten viereen tai jatkoilla", Koodekki sanoo ja nyppii kynsinauhojaan. Holopaneeleilla vilistää merkintöjä aikalinjalta. Vasemmanpuolimmaisin paneeli sykkii punaisena.
"Nelostaso", mies kysyy.
"Joo. Kuitenkin yli kymmenen vuotta ennen kaskadilakia. Mutta täällä on mielenkiintoinen ristiviite", tyttö sanoo ja osoittaa yhtä paneeleista. "Tämä tekstisarja. Viimeinen lisäys näyttää olevan julkaisematon. Havis sanoo että se on solmukohta."
"Havis on ollut ennenkin väärässä", mies sanoo ja puhaltelee kahviinsa.
Holopaneelien eteen ilmestyy leijumaan närkästyneen näköinen läpikuultava merenneito.

"Havis Amanda, nimitys D5-A1", merenneito luettelee pakollisen protokollan mukaisen ilmoituksen. "Kuules kuolevainen. Minä olen seiskatason hyperorgaaninen keinoäly jonka tehtävänä on tulkita ajan solmukohtia. Minä en tarvitse sinua kertomaan olenko väärässä vai en."
"Mutta sinä olet ollut väärässä ennenkin", mies sanoo.
"Te ihmiset luulette että aika on kuin lankakerä: se alkaa ja loppuu, ja välillä on vuo pisteestä A pisteeseen B. Te yritätte rakentaa teorioita siitä miten vuon säikeet voivat haarautua tai kulkea eri suuntiin. Minä kerron sinulle: aika on kuin lankakerä, joka on ajettu paperisilppurin läpi ja jonka päälle on kaadettu suuri purkillinen ekstrapaksua salsadippiä. Sellaisen sotkun tulkitsemisessa tulee joskus virheitä. Aina roiskuu kun räpätään, lieni sanonta. Mutta toisin kuin te, minä opin niistä virheistäni."
"Antee--"
"Kun te teitte ensimmäisiä aikakokeitanne, minä yritin estellä teitä laittamasta siihen kammioon sitä apinaa ja kirjoituskonetta mutta ei, teidän oli pakko hukata se kädellinen aikaan. Ettekä te oppipneet siitä mitään. Kun aikalenkkitekniikka kehittyi, taas oli apina naputtamassa kirjoituskonetta siirtokammiossa ja aikalenkki käynnissä, te siirrätte kammion aikaa juuri sen verran että lenkki monisti molempia äärettömän määrän ja sitten se yksi katosi jonnekin 1500-luvun loppuun."
"Havis", Koodekki sanoo napakasti. Merenneito hiljenee.
"Kerro nyt tästä solmukohdasta."

***

Kirjoittaja kuolasi kämmenselälleen. Televisiossa tekstitys pyysi juontajaa näyttämään tissit. Päiväunet venyivät taas.

Vaatekomerossa kolahti. Sitten kuului isompi tömähdys, komeron ovi lennähti auki ja kaapuun pukeutunut mies mätkähti rähmälleen eteisen lattialle henkarien ja takkien kanssa. Koodekki astui varovasti miehen yli ja auttoi tämän ylös.
"Kiitti Havis", tyttö irvaili. "Olisit voinut sanoa että se ei ole sisäänastuttava."
"Seuraavalla kerralla siivoussellainen", merenneito vastasi. Se oli nyt kolmetuumainen ja leijui Koodekin olkapäällä olevan resonaattorin yläpuolella.

Kirjoittaja heräsi hitaasti sohvalla. Koodekki löhösi nojatuolin pohjalla ja kaapuun pukeutunut mies hääri keittiössä mutisten itsekseen.
"Huomenta", Koodekki sanoi iloisesti.
"Bu-wah", kirjoittaja yritti saada ajatuksiaan kasaan. Oma kämppä, joo. Televisio, joo. Kämpässä muuta porukkaa, selvä. Mm, ulkona hämärsi. Hmm.
"Meillä on ongelma", Koodekki selitti. "Sinä aiot lopettaa blogin kirjoittamisen."
"En aio", kirjoittaja vastasi ja suoristeli paitaansa. Tilanteessa oli jotakin omituista, mutta ehkä oli parasta kulkea virran mukana ja katsoa mitä tapahtuu.
"Aiothan", Koodekki sanoi ja napautti resonaattoria olkapäällään. Kolmetuumainen merenneito ilmestyi näkyviin ja istahti tytön olalle. "Havis, osa 20, kiitos."

Kirjoittaja katseli omien tekstiensä kelaantuvan ilmassa hieman Koodekin edessä. Tyttö silmäili blogia.
"Tämä on viimeinen tekstisi. Raflaavaa tekstiä kärsivistä taiteilijoista ja maailmanlopusta ja lamasta. Oletko sinä taiteilija?"
"Olisinkin", kirjoittaja haukotteli ja yritti kuikuilla, mitä keittiössä tapahtui. "Mutta en minä ole sanonut lopettavani."
"'Voitte pitää tätä joutsenlaulunani'?"
"Siellä alhaalla sanotaan että 'ei, en lopeta'."
Koodekki luki tekstin uudestaan ja hymähti yllättyneenä.
"Hassua."
"Mikä niin", kaapumies pisti päänsä olohuoneeseen, mussuttaen salsadipissä uitettuja maissilastuja. Hän huomasi heränneen kirjoittajan ja tuli koura ojossa tämän luo.
"Aikakansleri Sils. Strep Sils."
Kirjoittaja jäi tuijottamaan aikakansleria pitkään lyhyen kättelyn jälkeen.
"Onko tämä joku vitsi?"

Koodekki ja aikakansleri selittivät tilannetta kirjoittajalle, mutta tämä ei oikein saanut kiinni perusteista.
"Ja tämä jäi viimeiseksi blogin tekstiksi. Mutta jos et kerran aikonutkaan lopettaa, en oikein ymmärrä", Koodekki kurtisteli kulmiaan.
"Minulla kyllä on pieni ongelma", kirjoittaja myönsi hämillään. "Tämä koko seuraavan tekstin aihe on vähän turhan tulenarka, enkä oikein tiedä miten sitä lähestyisin."
Koodekki kuiskasi merenneidolle jotakin. Havis Amanda jähmettyi hetkeksi ja avasi sitten suunsa.
"Ristiviite kohteesta Haukun kaikki, aika lokakuu 2009, vektori D67-Y5, aikasäie beta-kuusi-kuusi-gabriel. Myöhemmin kaskadilain vastainen tapahtuma sinällään aiheellisesta huomautuksesta että riskialtis käyttäytyminen on riskialtista."
"Mikä hitto on kaskadilaki", kirjoittaja kysyi.
"Toisella kertaa", Koodekki vastasi pikaisesti. "Tiedätkö sinä mihin Havis viittaa?"
Kirjoittaja kohautti olkapäitään. Hän ei oikein vieläkään tajunnut mistä oli kyse, eikä siis käsittänyt että merenneito puhui samasta asiasta kuin hän itse hetkeä aiemmin.
"Ristiviitteen avainsanat pro gradu, raiskaus", merenneito jatkoi.
"Se oli jonkun poliisin pro gradu", kirjoittaja selitti oivallettuaan. "Ajattelin haukkua foorumeilla kommentoijat. Kun ne huutavat siellä että jos edes erehtyy ehdottamaan että ei ole ihan välttämättä hyvä juttu..."
"Mennä kaatokännissä ventovieraiden kainaloon, jep", Koodekki keskeytti ja katsoi aikakansleria. "Täsmää."

Koodekki ja kansleri tekivät lähtöä. Havis teki viimeisiä laskelmia siirtymää varten.
"Eli kirjoittamista on jatkettava", kirjoittaja varmisti.
"Kyllä", Koodekki myönsi. "Tämä on solmukohta. Jos lopetat kirjoittamisen, kaskadilaki kyllä tulee, mutta kaikki ei ehkä mene parhaalla mahdollisella tavalla. Jos jatkat..." Koodekki vilkaisi merenneitoa. "No. Me olemme yhteyksissä. Sinulle on todennäköisesti käyttöä myöhemminkin."
"Mutta minä en vieläkään tiedä mitä kirjoittaisin."
"Ainahan sinä tiedät", tyttö virnisti. "Hauku ne."

Eteisestä kuului suhahdus, kun aikakansleri ja Koodekki siirtyivät. Kirjoittaja istahti hetkeksi sohvalle.

Kirjoittaja meni vessaan huuhtelemaan kasvojaan kylmällä vedellä. Naputus häiritsi. Hän yritti saada sitä loppumaan, mutta lopulta suihkun lattialla kirjoituskonetta hakkaava apina kyllästyi, veti paperin koneesta ja työnsi sen kirjoittajan kouraan. Apina lähti mellastamaan keittiöön. Kirjoittaja katsoi paperia.

"asf opbv bjklöjkl sklasj kl asfd klasdjklasd nyt vittu ihan oikeesti saatana taas ödfafjklöfad klja klöa asfd"

20. Harmageddon ja kärsivä taiteilija

Se on lapset lama nyt. Maailma loppuu. Laman kourissa kärvistelee myös eräs ihmisryhmiä haukkuva blogintapainen, mutta tekstilamaan on syytä etsiä syitä muualta kuin taloudesta. Mutta maailma loppuu, kuten blogi, ei paukahtaen vaan vikisten. On aika kutsua koolle Sanaharmageddonin taistelun osapuolet: kansan syvät rivit, päättäjät, taiteilijat ja vähäosaiset. Viimeistä taistoa tuomaroi allekirjoittanut. Voitte pitää tätä joutsenlaulunani.

"Jari Tervon huikea tili: 77 000 € kolmessa viikossa" (IS 23.09.2009) huusi lööppi, ja johan pomppasi Närkästynyt Kansalainen pystyyn, säntäsi atk-päätteelleen ja Paheksui Palstalle. Onhan se vallan huima summa kolmessa viikossa. Kuka tahansa naputtelee samantasoista roskaa. Ei ansaitsisi edes tätä, saatika apurahaa. 77 000 euroa, KOLMESSA VIIKOSSA! Se on kuulkaa yli miljoona kolmesataa tuhatta vuodessa!

Kyllä, tekstin suoltaminen on helppoa kuin heinänteko, vain hiukan kevyempää (heinä ei paina juuri mitään, paitsi timotei, siinä on niin iso se pötkylä). Sitäpaitsi Tervo ei osaa edes kirjoittaa. Ja kosiskelee lukijoita tekemällä kirjastaan suositun. Ja minä olen päivätöissä enkä saa liukuhihnalta lähellekään samaa määrää. Ja siis seitsemänkymmentä seitsemän tuhatta. Kolmessa viikossa.

Se mikä tässä Närkästynyttä Kansalaista harmittaa ja huolettaa on Tervolle myönnetty apuraha. Se on siinä 1500 kuussa, verottomana. Koska ei Tervo apurahaa tarvitse, mies tienaa 77000 kolmessa viikossa. Lisäksi hän on jo suosittu ja menestyvä kirjailija. Apuraha on avustus joka pitäisi antaa jollekin aloittelevalle mestariesikoisen kirjoittamiseen. Närkästynyt Kansalainen on luonnollisesti oikeassa sillä kyllä, tämän blogin tasoista paskaa suoltava kirjailijanalkuhan sitä rahaa todella tarvitsee voidakseen keskittyä luomaan uutta teostaan. Jos olisit asemassa, jossa saisit päättää asiasta, antaisitko minulle apurahan ilmoittaessani tämän viimeisen jakson lopuksi päättäväni sarjan voidakseni panostaa täysillä tulevaan yhteiskuntakriittiseen futuurifantasiaromaaniini "Ajan apinat"? En minäkään.

Rahaa menee siis sellaiselle joka ei sitä tarvitse eikä ansaitse ja on muutenkin epäilyttävän menestynyt. Tervolla on kirjassa ilmeisesti (en tiedä koska en ole kirjaa lukenut, kuten en mitään muutakaan Tervon tuotantoa, tästä myöhemmin lisää) hahmoina poliittisia päättäjiä, joten tässä on nuoleskeltu ne apurahat ja joten apurahaa verrataan myös myrskyisänä vellovaan vaalirahakeskusteluun. En laita lusikkaani siihen soppaan. Politiikka on pohjaton suo, jolla en halua tarpoa. Se vie liikaa tähtäintä ilmiöistä ja ihmisryhmistä yksittäisten toimijoiden suuntaan. "Taas ne tekee tyhmiä päätöksiä" ei ole edes höyrynpäästönä kovin rakentavaa, ja Juice ehti hoitaa alta "Arkadianmäen ongelmajätelaitoksen". Mutta kyllä niin on että rahat pitäisi mennä sitä tarvitseville. Kaikkea tälläistä muka "kulttuuria" kyllä hyysätään vaikka on LAMA.

Yksi. Kulttuuri, luovuus, taiteet. Ei ole sattumaa, että esimerkiksi valtion tai kansan muodostamaa elämäntapaa ja (saman) yhteisön henkisten ja aineellisten saavutusten kokonaisuutta kutsutaan sanalla kulttuuri. Tätä me olemme. Tämän vuoksi taiteita tuetaan myös lamassa, jolloin vähäosaisiakin on enemmän.

Kaksi. Luova työ ei ole helppoa. Se voi joskus olla, mutta yleensä se ei ole. Se että on objektiivisesti hyvä alallaan, on harvinaista. Objektiivisuus tarkoittaa sitä että joku muukin pitää osaavana kuin oma äiti ja ne kaverit facebookissa. Kun Jari Tervo kirjoittaa kirjan, se ei synny tyhjästä. Teokseen käytetään niin jumalaton määrä aikaa, että vastapuoli ehtii voittaa Harmageddonin. Siihen tarvitaan Työtä, sitä jota taiteilijat eivät koskaan tee ja Närkästyneet Kansalaiset tekevät niska limassa. Se, että kolmessa viikossa saa 77 000 euroa, ei kerro mitään vuoden 49 muusta viikosta. Tai kahden vuoden 101 muusta viikosta. Tai...

Kolme. Jos ottaa pannuun, että Tervo saa ja sinä et, rupea kuin Ahmed Ahne, Tervoksi Kalifin paikalle. Koska kirjoittaminen on kuulemma helppoa, ei liene homma eikä mikään saada kansiin sitä esikoisrompsua tai runokokoelmaa. "Iltahämärä eli koottuja runoja veren vangeista" on taattu hitti. Joku vetää varmasti turpaan. Niin ja jotta löytäisit siihen aikaa, pitäisi jäädä pois töistä eikä sitten tulisi rahaa, mutta se on eri asia Tervolla kun sillä tulee rahaa kun se on jo kirjoittanut jotain ja se on telkkarissa eikä se ansaitse sitä. Oikeasti, jos hyvin kirjoittaminen olisi niin hyvin helppoa, meillä olisi paljon enemmän Jari Tervoja.

Mainitsin aiemmin, että en ole lukenut Tervoa. Olisi pitänyt. Mutta minä tiedän lukemattakin, että toiset osaavat, muut eivät. Tästä on yksi, hyvin yksinkertainen ja monesti viitattu esimerkki, jonka Tervo jossakin kolumnissaan joskus esitti. Siinä lausetta "ulkona oli sankka lumipyry" hiotaan paremmaksi, lopulliseen muotoon "pyrytti". Tarkemmin hakien etsivä löytää. Olen yrittänyt muistaa tuloksetta tämän mainion ohjeen aina kirjoittaessani. Ehkä siksi en saa apurahaa. Ehkä siksi en saa 77 000 euroa kolmessa viikossa. Jos sinä et ole tehnyt edes sitä, miksi sinä saisit?

Lopetanko, koska en saa apurahaa ja sievoisia summia tästä selvästi suurta tulevaisuutta ennustavasta blogista? En, en lopeta. Mutta pitkään aikaan ei mikään yksittäinen pieni ihmisryhmä ole kerännyt samanlaista vihapommia vyön alle kuin blogin alkuaikoina. Ihmiset ärsyttävät lähinnä kokonaisuutena. En voi haukkua loputtomiin sitä miten Kansan Syvät Rivit itkevät epäoikeudenmukaisuutta ja kuolemaa, en voi paimentaa niin suurta laumaa lampaita. Siksipä tässä on viimeinen fantasiani: seuraavaksi yhteiskuntakriittistä futuurifantasiaa nimellä "Ajan apinat".

Nähdään.

19. Maailman nopein kansa ja lasten mehuhetki

Ihan kohta on joulu. Justiinsa oli juhannus. Joka ikinen suomalainen kauppa on täynnä ostoskärryillään säntäileviä, toisiin törmäileviä ja täysin idioottimaisiin paikkoihin idioottimaisesti niitä kärryjään jätteleviä ihmisen irvikuvia. En ota sinällään kantaa materian haalimiseen, koska tykkään lahjoista ja se on just siistiä, en siihen että muutamaksi päiväksi ostetaan puolen kaupan safkat kotikaappiin koska jouluna pöytien kuuluukin vähän notkua. Mä puhun siitä epätoivoisesta rallista, mitä käytävillä ajetaan kun aikamääreet puskee päälle ja mahtaako se joulu tänä vuonna tullakaan jos ei olla valmiita.

Suomi on rallikansaa, kaikki paitsi karavaanarit. Sen huomaa jo siitä, millaisella antaumuksella poliisin uutta ylinopeusnollatoleranssia ruoditaan. Amerikan ihmemaassa niillä on semmoinen sanonta kuin road rage. Minulla on board rage, jossa board viittaa keskustelupalstoihin.

Minun piti kirjoittaa tästä asiasta jo aiemmin, silloin kun tästä nollatoleranssijutusta oli kesällä kohinaa. Nyt se kuitenkin sitten tulee voimaan, ja voi elämä mikä nollatoleranssi. Ilmeisesti 11 km/h ylinopeudesta vasta rapsahtaa sakko. Tietty nollatoleranssi on mukavampi sana kuin yksitoistatoleranssi, mutta oikeasti!

Silloin kun nollan piti vielä olla nolla, suurin ärsyke koko ongelmassahan oli ihmisjoukko, joiden mielestä on täysin mahdoton ajaa tasan 80 km/h, tai kaksi kilometriä alle, mutta on täysin mahdollista ajaa täsmälleen juuri ja juuri alle 10% ylinopeusrajan, jotta poliisilla ei ole mitään sanomista. Oikeastihan kysymys on siitä, että ei nyt vaan haluttaisi ajaa vähän hitaampaa, ja tästä sitten syytetään poliiseita ja vainoamista ja ties mitä mukavan raflaavia sanoja joita poliitikotkin mediassa viljelevät. Ajojahti. Se tosin tulee vasta jos poliisia lähtee karkuun.

Koko nollatoleranssilakimuutosblaablaablaa olikin sitten vain keino yhtenäistää koko Suomen poliisien käytäntö tähän 11km/h ylinopeuteen.

No, nyt kun tämä on hieman laantunut ja tupakan täyskieltoa toivovat eivät nyt juuri keksi enää uusia ehdotuksia, alkoholiehdotuksia vielä keksitään. Uusin keksintö on että nuorten kuljettajien autoissa kiellettäisiin alkoholinkäyttö vallan, koska humalaiset yllyttävät kuljettajaa riskinottoon. Jos nyt ohitetaan täysin ehdotuksen typeryys huomioilla, että matkustajat saisivat edelleen olla humalassa ja näin ollen valmiita yllytyksiin, niin mielestäni myös nuoret kuljettajat voitaisiin kieltää täysin. Tai itse asiassa koko nuoriso. Mietitäänpä.

Jos ei lasketa harvoja erityistapauksia jolloin lapsinerot tai muuten vain fiksut kaverit saavat jotain TÄHDELLISTÄ aikaan ennen, sanotaan nyt vaikka kahtakymmentä ikävuottaan, niin nuorisosta ei ole mihinkään. Eikä tämä ole mikään "nykynuoriso on pilalla"-itku. Nuoriso on aina, siis ihan AINA ollut perseestä ja täysin turhaa. Vähän väliä saa lukea uutisista miten nuoriso taaskin sitä pahaa ja tätä huonoa ja kaikki on pilattu. Nuoret ovat huonoja ja vastuuttomia rahankäyttäjiä, nuoret ovat huonoja ja vastuuttomia internetin käyttäjiä, nuoret ovat huonoja ja vastuuttomia liikenteessä.

Nyt on huomattava, ettei tämä ole sarkasmia uutisointia ja aiemmin mainittua pullouutista kohtaan. Nuoriso on ihan rehellisesti ottaen huono ihmisryhmä, ja auta armias sitä konservatiivisuuden määrää, minkä nuoret ihmiset muun muassa sinne netin keskustelupalstoille vuodattavat.

Koska yritän pitää elämässäni vain edes normaalijärjellä varusteltuja ihmisiä ja sulkea idiootit elinpiirini ulkopuolelle (ihan siitä käytännön syystä, etten kestä tyhmiä ihmisiä yhtään sen pidempään kuin voin itse päättää, ja tämä aika on melko lyhyt), joudun Kansan syvien rivien kanssa tekemisiin lähinnä netissä, erilaisilla keskustelupalstoilla, blogeissa ja uutiskommenteissa. Kammottavinta (vaikkakin toki lohdullista) koko asiassa on että umpimielisistä idiooteistakin todennäköisesti joku välittää niin paljon niin pyyteettömästi, ettei sano että pää pois perseestä järki käteen turpa kiinni lue lisää nyt tuulikaappiin. Ja kammottavaa on myös se, miten nuorina ihmiset kaivautuvat Kansan syviin riveihin.

Nuorison kieltäminen olisi kaikkien etu. Jos nuorison alaikäraja laitetaan tarpeeksi alas, saadaan varmasti kiellettyä suuri osa lapsistakin. Tästä on plussaa sekin, että vanhemmilla ihmisillä joululahjojen hankintalista on huomattavasti lyhyempi, joka taas puolestaan vähentää stressiä kaupoissa ja rallia käytävillä.

Sitten vielä druidit kieltoon, ja juhannuskin on pelastettu.

18. Huomenna mennään Korkeasaareen

Leijona käyskentelee kalliolla ja pörhistää harjaansa. Riikinkukko keikaroi pitkin polkua ja elvistelee pyrstöllään. Apinat heittelevät toisiaan ja yleisöä kakalla. Jos laamalle laittaisi jointin suupieleen ja myssyn päähän, sen kanssa voisi perustaa reggaebändin. Eläintarha on ihmisten yhteiskunta pienoiskoossa. Vai onko yhteiskunta vain suuri eläintarha? Aitoja on vähemmän, mutta ne lisääntyvät kaiken aikaa. Mutta eivät sellaiset aidat joita minä haluan!

Olen jo aiemmin viitannut lyhyesti siihen, miten nettiuutisten ja vastaavien (esim. youtube) kommentoijat saisivat jäädä kaatuvan kirjahyllyn alle, mieluusti sellaisen, jossa säilytetään kirjojen välissä napalmia, saksia, ampiaispesiä ja kullipukuspektaakkelin mukaisesti rumia latinankielisiä sanoja joita kommentoijat eivät ymmärrä. Siinä missä kommentoijat ovat aina samaa kastia, erilaisilla keskustelupalstoilla sentään on joskus joku kunnollinenkin ihminen keskustelemassa. Mutta entäs ne, jotka eivät ole kunnollisia?

Moraalinen Kansalainen on huolissaan homoavioliitoista. Ydinperhe - isä, äiti ja lapset - on yhteiskunnan ja sivistyksen perusta. Ilman tätä moraali rapistuu. Huomaamatta jää, että ydinperhe on nykyään heterosuhteissakin, jos ei nyt harvinainen ja poikkeus, niin ei ainakaan ainoa maan tapa. Kristillismoraalinen Kansalainen paheksuu toki tätäkin, mutta muiden Moraalisten Kansalaisten mukaan tämä on vielä ihan ok. Tällä kertaa (huomatkaa, että tekstiä kirjoitettiin kauan ennen julkaisua) tunteita kuumensi kysymys homoparien sisäisestä adoptiosta, siis sellaisesta jossa toinen vanhemmista on lapsen biologinen vanhempi. "Mutta kun aitoa rakkautta voi olla vaan avioliitossa ja..."

Ei sinulla mitään rakkautta ole. Sinulla on moraalisi. Have fun storming the castle!

Huolestunut Kansalainen on lanseerannut ilmoille lausahduksen "aivan varmasti tässä nyt jotain lakia rikotaan, ja aion ottaa selvää mitä". Huolestunut Kansalainen on huolestunut, koska televisiossa--

BREAKING NEWS! HAUKUN KAIKKI INTERMISSION! BREAKING NEWS!

Kun luvataan että voi voittaa 900% kapitaa, kaikki järki lentää romukoppaan. Ilmiselvän jutun ohitan, mutta kerron tarinan muinaisesta Kreikasta. Daidalos tekee pojalleen Ikarokselle siivet, jotta poika pääsisi pakenemaan Kreetalta. Kaikki menee hyvin alkumatkasta, kunnes Ikaroksen innostus lentämisen siisteydestä (voidaan lukea vaikka ylpeydeksi tai vauhtisokeudeksi, jos näin halutaan) saa pojan unohtamaan varoitukset vahasiipien kestävyydestä ja lentämään aina vain ylemmäs. Ikaros lentää liian lähelle aurinkoa, siivet sulavat ja pojasta olisi jäljellä vain märkä läiskä, ellei alla olisi merta. Loppu kuitenkin tulee.

Tarinan opetus? On mielestäni reilua, jos jo monen sadan prosentin tuottoa ehdottelevan firman nimestä voi jokainen päätellä itse, tarvitaanko paikalle Amiraali Ackbar http://www.youtube.com/watch?v=dddAi8FF3F4 Viittaan tietenkin tähän tapaukseen: http://www.uusisuomi.fi/kotimaa/74085-suomalaisia-vedettiin-hoplasta-%E2%80%93-taas

BREAKING NEWS! HAUKUN KAIKKI INTERMISSION! BREAKING NEWS!

Takaisin pääaiheeseen. Huolestunut Kansalainen on huolestunut, koska televisiossa on lapsille sopimatonta materiaalia iltayhdeltätoista. Hän on närkästyksissään, kun aamuyöllä maksukanavalla on seksuaaliakti (Big Brotherissa pantiin. Joo, näkyi, mutta odotapas!), koska "eihän televisiossa saa tällaista näyttää!" Anteeksi, oliko tämä se laki jota nyt varmasti rikottiin? Televisiossa saa kahdentoista jälkeen näyttää ihan puhdasta hiihtoa, mikään kanava vain ei halua näin jostain syystä tehdä. Veikkaan että syynä on tv-chatit, joista toisin kuin panodraamasta tuotto on muutakin kuin nyrkillinen ryynejä. Mutta eikö kukaan ajattele lapsia?!

No katsokaas, sitten on Valveutunut Kansalainen. Valveutunutta Kansalaista kismittää suunnattomasti muun muassa se, että maahanmuuttajanaiset saavat oman uintivuoron. Miksi se on paha asia? No uskonto, koti, ei-isänmaa, kuka näistä oikein ottaa selvää, mutta kuvaavinta on "heti haukutaan rasistiksi jos on vähänkin maahanmuuttokriittinen ja vain puhuu selvistä tosiasioista, kuten että en minä sano että se olisi joku afrikkalaisten ominaispiirre ettei työnteko maistu mutta ei niitä kyllä tänne tarvittais yhtään makailemaan". Jos tekee mieli katkoa niskoja joka kerta kun näen jonkun kommentoivan kuin olisi keksinyt mielestään sanottavaa jota kukaan muu ei ole ajatellut, viitataan vanhaan sanontaan ja "maassa maan tavalla tai maasta pois", niin ehdoton lempparini on "pitäisi auttaa ihmisiä taloudellisesti omissa maissaan". Mä luulen että sorakuopan reunalle talutettu siviili olisi ollut 1918 tosi onnellinen taloudellisesta kriisiavusta omassa maassaan. "Mutta eihän ne lähteneet mihinkään. Ja se oli puhtaasti punaisten/valkoisten syytä!" Niin.

Järkevä Kansalainen on lukenut. Kirjan tai kaksi, mutta etupäässä nettikommentteja. Järkevä Kansalainen osaa ajatella järkevästi ja päätellä loogisesti. Hän tukeutuu blogeista saatuihin faktillisiin tosiasioihin. Järkevä Kansalainen nauraa ilmastonmuutokselle, koska "miten niin lämpenee, paljon kylmempi oli tämäkin kesä". Hän vetää esiin tutkimuksen tutkijalta Kalifornian yliopistosta. Ikävää on, että ensinnäkin Kalifornian yliopisto joko ei tunne kaveria tai on vapauttanut kaverin takaisin luontoon, toisekseen mies on kyllä professori mutta ei millään sellaisella alalla, joka hiukkaakaan sivuaisi ilmastoasioita. Järkevä Kansalainen ei anna tämän häiritä, koska fiksut ihmiset kyllä tietävät kaikesta kaiken, ja lisäksi tiedeyhteisö savustaa kyllä ulos jos on vähänkin yleisestä mielipiteestä eroava väite. Kyseinen tutkija saa siis pinoonsa vielä salaliittoteorian ja marttyyrinleimankin. Kiitos, Järkevä Kansalainen. Nice job breaking it, hero!

Olen vakaasti sitä mieltä, että Kansan Syvät Rivit pitäisi tarhata eläintarhatyyppiseksi kokonaisuudeksi, jossa eri häkeissä oleville erityyppisille Kansalaisille voitaisiin yhdessä naureskella ja osoitella, käydä hakemassa välillä vähän hattaraa kojusta ja yrittää sietää itkeviä lapsia joilta on tikkari kadonnut. Jotkut aidat ovat vain hyvästä.