20. Harmageddon ja kärsivä taiteilija

Se on lapset lama nyt. Maailma loppuu. Laman kourissa kärvistelee myös eräs ihmisryhmiä haukkuva blogintapainen, mutta tekstilamaan on syytä etsiä syitä muualta kuin taloudesta. Mutta maailma loppuu, kuten blogi, ei paukahtaen vaan vikisten. On aika kutsua koolle Sanaharmageddonin taistelun osapuolet: kansan syvät rivit, päättäjät, taiteilijat ja vähäosaiset. Viimeistä taistoa tuomaroi allekirjoittanut. Voitte pitää tätä joutsenlaulunani.

"Jari Tervon huikea tili: 77 000 € kolmessa viikossa" (IS 23.09.2009) huusi lööppi, ja johan pomppasi Närkästynyt Kansalainen pystyyn, säntäsi atk-päätteelleen ja Paheksui Palstalle. Onhan se vallan huima summa kolmessa viikossa. Kuka tahansa naputtelee samantasoista roskaa. Ei ansaitsisi edes tätä, saatika apurahaa. 77 000 euroa, KOLMESSA VIIKOSSA! Se on kuulkaa yli miljoona kolmesataa tuhatta vuodessa!

Kyllä, tekstin suoltaminen on helppoa kuin heinänteko, vain hiukan kevyempää (heinä ei paina juuri mitään, paitsi timotei, siinä on niin iso se pötkylä). Sitäpaitsi Tervo ei osaa edes kirjoittaa. Ja kosiskelee lukijoita tekemällä kirjastaan suositun. Ja minä olen päivätöissä enkä saa liukuhihnalta lähellekään samaa määrää. Ja siis seitsemänkymmentä seitsemän tuhatta. Kolmessa viikossa.

Se mikä tässä Närkästynyttä Kansalaista harmittaa ja huolettaa on Tervolle myönnetty apuraha. Se on siinä 1500 kuussa, verottomana. Koska ei Tervo apurahaa tarvitse, mies tienaa 77000 kolmessa viikossa. Lisäksi hän on jo suosittu ja menestyvä kirjailija. Apuraha on avustus joka pitäisi antaa jollekin aloittelevalle mestariesikoisen kirjoittamiseen. Närkästynyt Kansalainen on luonnollisesti oikeassa sillä kyllä, tämän blogin tasoista paskaa suoltava kirjailijanalkuhan sitä rahaa todella tarvitsee voidakseen keskittyä luomaan uutta teostaan. Jos olisit asemassa, jossa saisit päättää asiasta, antaisitko minulle apurahan ilmoittaessani tämän viimeisen jakson lopuksi päättäväni sarjan voidakseni panostaa täysillä tulevaan yhteiskuntakriittiseen futuurifantasiaromaaniini "Ajan apinat"? En minäkään.

Rahaa menee siis sellaiselle joka ei sitä tarvitse eikä ansaitse ja on muutenkin epäilyttävän menestynyt. Tervolla on kirjassa ilmeisesti (en tiedä koska en ole kirjaa lukenut, kuten en mitään muutakaan Tervon tuotantoa, tästä myöhemmin lisää) hahmoina poliittisia päättäjiä, joten tässä on nuoleskeltu ne apurahat ja joten apurahaa verrataan myös myrskyisänä vellovaan vaalirahakeskusteluun. En laita lusikkaani siihen soppaan. Politiikka on pohjaton suo, jolla en halua tarpoa. Se vie liikaa tähtäintä ilmiöistä ja ihmisryhmistä yksittäisten toimijoiden suuntaan. "Taas ne tekee tyhmiä päätöksiä" ei ole edes höyrynpäästönä kovin rakentavaa, ja Juice ehti hoitaa alta "Arkadianmäen ongelmajätelaitoksen". Mutta kyllä niin on että rahat pitäisi mennä sitä tarvitseville. Kaikkea tälläistä muka "kulttuuria" kyllä hyysätään vaikka on LAMA.

Yksi. Kulttuuri, luovuus, taiteet. Ei ole sattumaa, että esimerkiksi valtion tai kansan muodostamaa elämäntapaa ja (saman) yhteisön henkisten ja aineellisten saavutusten kokonaisuutta kutsutaan sanalla kulttuuri. Tätä me olemme. Tämän vuoksi taiteita tuetaan myös lamassa, jolloin vähäosaisiakin on enemmän.

Kaksi. Luova työ ei ole helppoa. Se voi joskus olla, mutta yleensä se ei ole. Se että on objektiivisesti hyvä alallaan, on harvinaista. Objektiivisuus tarkoittaa sitä että joku muukin pitää osaavana kuin oma äiti ja ne kaverit facebookissa. Kun Jari Tervo kirjoittaa kirjan, se ei synny tyhjästä. Teokseen käytetään niin jumalaton määrä aikaa, että vastapuoli ehtii voittaa Harmageddonin. Siihen tarvitaan Työtä, sitä jota taiteilijat eivät koskaan tee ja Närkästyneet Kansalaiset tekevät niska limassa. Se, että kolmessa viikossa saa 77 000 euroa, ei kerro mitään vuoden 49 muusta viikosta. Tai kahden vuoden 101 muusta viikosta. Tai...

Kolme. Jos ottaa pannuun, että Tervo saa ja sinä et, rupea kuin Ahmed Ahne, Tervoksi Kalifin paikalle. Koska kirjoittaminen on kuulemma helppoa, ei liene homma eikä mikään saada kansiin sitä esikoisrompsua tai runokokoelmaa. "Iltahämärä eli koottuja runoja veren vangeista" on taattu hitti. Joku vetää varmasti turpaan. Niin ja jotta löytäisit siihen aikaa, pitäisi jäädä pois töistä eikä sitten tulisi rahaa, mutta se on eri asia Tervolla kun sillä tulee rahaa kun se on jo kirjoittanut jotain ja se on telkkarissa eikä se ansaitse sitä. Oikeasti, jos hyvin kirjoittaminen olisi niin hyvin helppoa, meillä olisi paljon enemmän Jari Tervoja.

Mainitsin aiemmin, että en ole lukenut Tervoa. Olisi pitänyt. Mutta minä tiedän lukemattakin, että toiset osaavat, muut eivät. Tästä on yksi, hyvin yksinkertainen ja monesti viitattu esimerkki, jonka Tervo jossakin kolumnissaan joskus esitti. Siinä lausetta "ulkona oli sankka lumipyry" hiotaan paremmaksi, lopulliseen muotoon "pyrytti". Tarkemmin hakien etsivä löytää. Olen yrittänyt muistaa tuloksetta tämän mainion ohjeen aina kirjoittaessani. Ehkä siksi en saa apurahaa. Ehkä siksi en saa 77 000 euroa kolmessa viikossa. Jos sinä et ole tehnyt edes sitä, miksi sinä saisit?

Lopetanko, koska en saa apurahaa ja sievoisia summia tästä selvästi suurta tulevaisuutta ennustavasta blogista? En, en lopeta. Mutta pitkään aikaan ei mikään yksittäinen pieni ihmisryhmä ole kerännyt samanlaista vihapommia vyön alle kuin blogin alkuaikoina. Ihmiset ärsyttävät lähinnä kokonaisuutena. En voi haukkua loputtomiin sitä miten Kansan Syvät Rivit itkevät epäoikeudenmukaisuutta ja kuolemaa, en voi paimentaa niin suurta laumaa lampaita. Siksipä tässä on viimeinen fantasiani: seuraavaksi yhteiskuntakriittistä futuurifantasiaa nimellä "Ajan apinat".

Nähdään.