No ja nyssissaatana. Välillä kun internetissä kliketiklikkailee menemään, tulee olo niin kuin olisi se yksi Fast Shown kaveri:
THIS WEEK I'VE BEEN MOSTLY READING ABOUT [...]
Tällä viikolla. Tässä kuussa. Tänä vuonna. On tämänhetkinen vuosi. Viikko. Ääääää! Samat jutut kiertää kehää eikä kukaan opi mitään eikä varsinkaan ota opikseen siitä että jutut kiertää kehää eikä kukaan opi mitään. THIS WEEK I'VE BEEN MOSTLY EATING SHIT.
Ihmiset on ääliöitä, ja suurin syyllinen siihen on kasvatus. Ja kenen kontolla kasvatus viimekädessä on? Vanhempien. Joskus tietty jonkun muunkin tahon mutta pääasiassa näin. Tämä seuraava asia on nimittäin perustavanlaatuinen ongelma maailmassa, ja uskon että jos tästä päästäisiin kun idiootit vanhemmat lakkaisivat toimimasta kuten toimivat, maailma olisi parempi paikka asua ja yrittää. Nimittäin kun ei riitä että seuraukset ovat kamalat kun tällä tavalla kasvatetaan, mutta kun sitten kun tätä tapahtuu vielä ihan yleisillä paikoilla, niin sitten joudun minä kärsimään kun katson miten lasta huononnetaan ihan aktiivisesti. Tietysti parempi yleisesti kuin suljettujen ovien takana koska näin ilmiö ei ainakaan jää huomaamatta. Mutta joku roti ja muutos tähän pitäisi tulla.
Kaikkien alojen erikoisasiantuntijana voin sanoa, että on se vaan kumma, että lapsi-ihmisestä tulee niinkin itsetietoinen kuin tulee. Tähän epämääräinen ja paikkaansapitämätön viittaus pullamössösukupolveen, vapaan kasvatuksen hedelmiin ja nykynuorisoon, joka on pilalla. On nimittäin niin, että jokainen on vaan MÄÄ MÄÄ MÄÄ. Vaikka onkin täysin käsittämätöntä, mistä lapset ja myöhemmin aikuiset tämän sanan oppivat. Sillä kukaan ei sitä heille opeta, koska kukaan ei sitä heille käytä.
On nimittäin niin, ja se on täysin käsittämätöntä, että vanhemmista tulee vanhemmiksi tullessaan perheen pikku kuninkaallisia. Kai se on sillä tavalla helppo lipsahtaa rooliin kun tulee alamaisia jotka ovat täysin ylivaltiaiden oikkujen armoilla. Puhun nimittäin siitä, miten vanhemmat puhuvat itsestään lapsilleen:
KOLMANNESSA PERSOONASSA.
Voi olla (lue: ei voi olla), että lastenkasvatustsykologiaan kuuluu, että lapsen kehityksen kannalta itseyden kehittyminen ja asioiden abstraktointi toisistaan irrallisiksi helpottuu, jos puheessa kaikesta käytetään substantiivia pronominin sijaan. Ehkä jossain lastenkasvatusoppaassa jonka KAIKKI MAAILMAN VANHEMMAT SAAVAT kerrotaan näin tehtävän. Mutta kun ei, ei se voi olla niin. Koska se ei sitten taas ole järjestelmällistä, ettei pronomineja tai passiivilta haiskahtavaa ei-kolmatta persoonaa käytettäisi. AINOASTAAN VANHEMMISTA ITSESTÄÄN EI.
"Tule Vähä-Einari tänne, isä auttaa."
Miksei se ole "Tule Vähä-Einari tänne, minä autan"? Koska jos tässä joku omasta hatustani perinteisellä Stetson-Harrison-menetelmällä vetämäni substantiiviteorian mukainen passivointi olisi kyseessä, sen pitäisi olla "Vähä-Einari tulee tänne, isä auttaa". Kyllä se lapsi sen isän oppii olevan isä muutenkin. ON AINAKIN ENNEN OPPINUT! Tai ehkä tämä on jotain ameriikkalaista hapatusta, koska olen englantia puhuvien kuullut tekevän samaa! Tätäkö me haluamme lisää Suomeen?
Tässä Stetson-Harrison-menetelmän kehittäjä professori Harrison työnsä ääressä pohtimassa,
mitä oikeastaan tarkoittaa "itseyden kehittyminen ja asioiden abstraktointi toisistaan irrallisiksi".
mitä oikeastaan tarkoittaa "itseyden kehittyminen ja asioiden abstraktointi toisistaan irrallisiksi".
Tässä professori kuuluisine hattuineen, joka tosin on oikeasti fedora eikä stetson.
Aiemmista teksteistä on voinut ehkä päätellä että tuen tasa-arvoista avioliittoa ja myös homoparien adoptio-oikeutta. MUTTA TÄSSÄ ON KYLLÄKIN YKSI SYY MINKÄ TAKIA VOISIN MELKEIN VASTUSTAA! Jos on perheessä kaksi isää ja istuvat sohvalla, ja toinen sanoo että "Juntti-Vilma, tuo isälle se", NIIN MISTÄ SE LAPSI VOI SIINÄ VAIHEESSA TIETÄÄ ETTÄ KUMMALLE SE MIKÄIKINÄ PITÄÄ TUODAVIEDÄ!?!? Sekaisin menee pieni viaton ihminen, ja kaikki johtui vain jostain omituisesta pianon takaa löytyneestä möhkäleestä joka myöhemmin, perheterapian ja lastensuojelun ja hallituksen selvitettyä kummasta isästä oli kysymys, paljastuu sinitarramöhkäleeseen juuttuneeksi hiuslenksuksi ja pölytolloksi. Onko meillä varaa tähän? Voimmeko näin tuhota lapset ja tulevaisuuden?
EI, sanon minä. EI, ja PISTE!
Nyt sellainen laki, että kun puhutaan lapsille, kutsutaan itseä MINÄKSI tai murteelliseksi tai puhekieliseksi vastineeksi. Mie, mä, mää, ihan hyviä on. JOSTA TULIKIN MUUTEN MIELEENI!
Että kun on näitä kaikkia eri tapoja kutsua isää isäksi, niinku isä, isi, iskä jne, niin kenen, KYSYN VAAN KENEN IDEA on ollut keksiä muoto "iski"? Siitä on onneksi melkein montakymmentävuotta kun olen viimeksi kuullut, mutta tiedän että jossain on joskus joku ollut. Iski? ISKI?! Mitä helvetinperkelettä!? Just tällaiseen sitten mennään, kun ei voida sanoa että MÄÄ. Saatana.
Että nyt sellainen laki! Että kun on kerran demokratia, niin ei sitten olisi perheissäkään itsestään kolmannessa persoonassa nimeltä puhuvia kuninkaallisia. Koska jos tätä rataa jatketaan, se on ennen pitkää:
"Tulkaa tänne, Hän auttaa."
Ja se jos mikä on jeesustelua. Siinä vaiheessa kun vanhemmat julistautuvat jumaliksi, on peli menetetty.
Tässä perheen se isä, jolle sinitarramöhkäle olisi PITÄNYT viedä.
Just smile and wave.
qb
