Saattaa aluksi tuntua siltä, että haukut kohdistuvat tällä kertaa naissukuun ja vaimoihmisiin. Näin ei kuitenkaan ole, joten ennen kuin huudatte seksismiä ja misogyniaa, lukekaa loppuun. Ei sillä, ettäkö sirompi astia jäisi ilman omaa osuuttaan.
Naisilla on sellainen kummallinen tapa täyttää kaikki vaakatasaiset pinnat erilaisilla pienillä tai keskisuurilla, elottomilla esineillä. Veistoksilla, maljakoilla, nukeilla, enkelikoristeilla (tämä saattaa vaatia jonkinlaista uskonnollista näkökulmaa vaikka ei välttämättä vakaumusta, tai sitten ei), matkamuistoilla jonkun muun lomamatkalta, hevosilla (ei oikeilla), "koristeilla" ja "sisustuselementeillä" siitä kammottavasta kaupasta jossa on posliininaamaisia nukkeja, tyynyjä ja koristeltuja löylykauhoja, kivan värisillä ja muotoisilla tyhjillä pulloilla, lasisilla linnuilla ja kuivakukilla. Valokuvakehyksillä, mutta siitä ei oikein voi sanoa mitään kun niissä on usein kavereita ja sukulaisia. Jos vaakapinta on pehmeä, siihen hankitaan tyyny.
Minä pidän koriste-esineistä, paitsi rumista sellaisista. Itselläni on jonkin verran sellaisia (ei siis rumia), ja olisi enemmän jos olisi resursseja. Tässä ei siis sinällään ole ongelmaa. Paitsi tyynyissä. Jotka nekin on ihan kivoja mutta... Lisää aiheesta tyynyt sarjassa Coupling, jaksossa Her Best Friend's Bottom (2x03) tai vaihtoehtoisesti tärkein kohtaus youtubessa: http://www.youtube.com/watch?v=FFuTL4GMD2o
Nythän on niin, että monilla populaarikulttuuria (tahtoo sanoa elokuvat, tv-sarjat, musiikki, sarjakuvat, pelit ja jossain määrin kirjat) harrastavilla on taipumusta hankkia koriste-esineikseen esimerkiksi lempielokuviinsa liittyviä juttuja. Valomiekkareplika voi löytyä sellaisenkin ihmisen kirjahyllystä, joka ei kuulu jedikirkkoon tai vietä aikaansa pyyhkien sipsinmuruja parrastaan Star Warsin expanded universen sisäisiä ristiriitoja foorumeilla sättiessään. Se väki voi muuten muutenkin tukehtua niihin sipseihinsä, olette rasittavia. Esimerkin valomiekkareplikan omistaja taas voi olla kaikin puolin hieno ihminen.
"Vittu miten nörttiä", joku valomiekkareplikaihmisen ystävä puuskahtaa. "Kyllä lähtee naiset välittömästi tästä kämpästä kun tuon näkee", tämä jatkaa. Samaan aikaan kotihyllyssä on kivoja purnukoita, lasisia kissoja ja bonsaipuuruukku, josta ei voi olla aivan varma onko puu elävä, mutta ainakaan se ei hapeta ilmaa. Pariisista ostettiin kiva viisitoistasenttinen eiffeltorni. Yhdessä valittiin. Ei ollut avokin valitsema. "Jätkä laittaa kolmesataa euroa johonkin Turtles-figuuriin? Turhaa!" Omassa vitriinissä on reilulla kahdella sadalla Aalto-maljakkoa, joita ei tietenkään koskaan käytetä maljakoina.
On puhdasta perseilyä nähdä joku asia niin lapsellisena, ettei sitä haukkuessaan huomaa sen olevan täysin rinnasteinen johonkin asiaan jota itse joko pitää tärkeänä tai jonka itselleen sallii miettimättä. Ylemmyydentunto on toki sallittavaa ja jopa suotavaa, mutta kun samalla ummistetaan silmät omalta tilanteelta, tai mikä pahempaa, perustellaan sitä jollain täysin ristiriitaisella selityksellä, ollaan heikoilla. "Joo, mutta mulla on sentään..." ei kelpaa. "No ne nyt on ihan normaaleja" ei kelpaa. "Ne on sentään oikeasti arvokkaita" ei kelpaa, juurihan suuren hinnan maksaminen oli tyhmää. "No mutta ne ei sentään ole tuommosia lapsellisia" on kaikista pahin. Ei ne pronssiset egyptiläisveistoskopiot ja lahjatavarakaupan puinen ristinolla tee sinusta yhtään aikuisempaa. Eikä varsinkaan vertauksen esille tuominen. Perkele.
Miksi ihmeessä aloitin "naisilla on sellainen kummallinen tapa", jos kerran koko teksti käsittelee yleensä koriste-esineitä hyllyssä, sukupuolesta riippumatta? Niin kovin, kovin usein ilmiötä arvosteleva ihminen asuu naisen kanssa, ja päättää vain osittain oman kotinsa hyllyjen esineistöstä. Teenkin nyt villin oletuksen! Kyse on puhtaasti kateudesta, kun joku (asui Optimus Primen hyllyynsä ostanut sitten naisen kanssa tai ei) saa täyttää hyllyjään asioilla joista pitää. Minuakin harmittaisi, jos omassa hyllyssä olisi vanhoja kahvipannuja, vaikka en niitä voi sietää.
Minun tasaisilla pinnoillani on mm. tyhjä sininen lasipullo (siinä on joskus joku kasvi, mutta harvoin), Pariisista mukaan kopattu vaaksan mittainen Notre Damen gargoyle-patsas, Sormusten herran Argonath-kirjatuet joiden molempien käsi on poikki (halutaan ostaa ehjät) putoamisen seurauksena, ja Halo 3 Legendary Editionin Master Chief -kypärä. Minulla ei ole Xbox360:tä. Tämä teksti oli paskaa, mutta niin olen minäkin, ja niin olet sinäkin. Kieri siinä. Minä kierin kirjoittajan blokissa.
QB
