3. "Voitsä hakee", teetä ja sympatianpuute

Alkuperäinen ideani oli, että tekisin merkinnän viikoittain (noin torstaina) tai ehkä kahdesti jos asiaa on, mutta ensimmäisellä yrittämällä ei päästy tämän pidemmälle ennen kuin oli pakko taas huutaa. Niinkuin sillä olisi väliä. No, saan ainakin pitää lomaa sitten joskus tästäkin, ihan hyvällä omallatunnolla.

Juon mielelläni teetä. Itse asiassa opin kahvin juonnin vasta pari vuotta sitten, ja joinkin suhteellisen aktiivisesti puolisentoista vuotta. Pidin siitä. Närästys käski lopulta lopettamaan, ja palasin teen pariin. No, pikkujuttu, ja näitä sattuu. Taito on nyt olemassa, joten voin silloin tällöin juodakin sen kupillisen vahvempaa kofeiinia, kunhan en aloita sillä aamua.

Olen lähtöisin pieneltä, siinä viiden tuhannen asukkaan paikkakunnalta. Tarkempaa väkilukua en ole tarkastanut vuosiin. En asu kotikonnussa enää, mutta vierailen silloin tällöin katsomassa vanhempia ja pienempiä sisaruksia, jotka yhä asuvat. Muutamaa viikkoa takaperin keitin vanhan kotitaloni keittiössä vettä vedenkeittimellä, joka kuulostaa voimalaitokselta, mutta on muuten kaikin puolin mukavampi laite kuin omani. Teepussi (joo, puristit voi nielaista kielensä ja pitää turpansa kiinni, käytän siinä myös makeutusainetta, samoin kuin kahvissa, johon lisään myös maitoa) oli pahvisen laatikkonsa viimeinen, ja aloin etsiä jätepaperikasaa. Löysin, mutta minua estettiin.
"Laita roskiin", rakas äitikultani ohjeisti, johon en voinut olla räjähtämättä.

Tässä vaiheessa lienisi selvyyden vuoksi syytä haukkua hippejä, mutta jätän sen toiseen kertaan. Lyhyesti: kierrätys = good. Hippien pamputtaminen = myös good.

Kävi ilmi, ettei kunnan kierrätyspisteessä ole pahvikeräystä lainkaan, ja paperikeräys on sitä mallia, joka on vain lehdille, ja muulle ohuelle paperille. MITÄ VITTUA? Tai tarkemmin, taisin olla sanaton. Toivon, että kyseessä on Suomen mittapuulla yksittäistapaus, ja siis sellainen jota sana oikeasti tarkoittaa, ei sellainen joista on ollut viime päivinä puhetta mediassa.

On toki sanottava, että mainitun kunnan mainittu keräyspiste on suurehkosta koostaan huolimatta säälittävä näky, sillä niinä kertoina kun sinne olen jotain viime vuosina vienyt, se on ollut kipeän tyhjennyksen tarpeessa, sellaisessa, ettei sitä selvästikään ole tapahtunut viime viikkoina. Haistakaa vaan kaikki paska! Myös ne jotka sitä käyttävät, ihan vain jotta balanssi olisi kohdillaan ja ettei asiasta päättävillä olisi yksinäistä.

Kuten yltä käy ilmi, asia ei ole varsinaisesti tänään ajankohtainen. Syy uuteen kirjoitukseen oli äskeinen kauppakäyntini. Hain pullon kolaa, sitä miehille mainostettua. Sitä siksi että pidän siitä, en siksi että sitä mainostetaan miehille, koska esim. nyt televisiossa pyörivä kevytkaljamainos miehille narisuttaa takahampaita, aivan kuten kaikki muukin mainostaminen mikä perustuu siihen että "kyllä nyt ÄIJÄNKIN kelpaa!" A-luokan lihansyöjät voi vetää pipon päähänsä. Mulla on semmonen sopimus jyrsijöitten kanssa että mä en aja niitten autoo eikä ne juo mun viinoja. SAATANA! Niin, pullon kolaa siis, ja paketin voileipärasvaa.

Lähikauppani on sitä kokoa, että se on sunnuntaisinkin auki, ja sellaisella paikalla, jossa lapset ja muut laitapuolenkulkijat ja huonot ihmiset hengaavat. Eivät pelkästään näin perjantai-iltaisin, vaan lähinnä aina. Olen huomannut parhaaksi tavaksi tällaisissa paikoissa pitää katseen tiukasti kolme astetta horisonttilinjan yläpuolella suoraan edessä, leuan kohti omia varpaita ja käynnin ripeänä. Yleensä se toimii. Silloin tällöin kauhu kouraisee munaskuita kun tajuaa, että joku lähistöllä yrittää kiinnittää huomiota.

"Voitsä hakee?" En muuttanut kävelyasentoani tai vauhtiani, tai mitään muutakaan. "Hei, voitsä hakee", pyyntö toistui, ja silmäkulmastani näin pienehkön massan lähestyvän itseäni. Ennen kuin jälkimmäinen lause oli ohi, olin kääntänyt katseeni lähestyvään olentoon, ja huomasin henkilön siinä viisitoistavuotiaaksi nuoreksi pitkätukaksi. "Mä sanoin etten voi", vastasi Juice pyyntöön tehdä laulu kappaleessan Dokumentti. Itse tyydyin lyhyeeseen sanaan "en" ja johonkin, josta en ollut itsekään aivan varma oliko se hymy vai äänetön naurahdus. Välittömästi käännettyäni katseeni takaisin kaupan ovenkahvaan kaverin sinänsä kohtelias lähestyminen alkoi kuitenkin suunnattomasti risoa. Ei siksi että se tehtiin, vaan siksi MITEN se tehtiin.

Kysymyksestä on helppo päätellä, että kaupasta olisi tarkoitus noutaa selkeästi alaikäisille junnuille jotakin. Omista vastaavista vuosistani on jonkin verran aikaa (ja silloinkaan ei koskaan kärkytty ostarilla, vaan pyydettiin kaverin isoveljeä tai vanhempaa kaveria kuormajuhdaksi, joka varmasti johtui siitä että mainitussa pikkukylässä kaikki tuntevat kaikki, mutta se ei kuulu tähän) enkä ole välttämättä mukana siinä, miten nämä jutut toimivat nykyään, mutta Carlos Santtaana! En minä voi tietää, mitä te haluatte mun hakevan! Ja mun mielestäni se pitäisi olla ihan ensisijainen asia mitä ilmoitetaan. Se ei myöskään olisi ongelmallista lisätä kysymykseen: "voitsä hakee kaljaa" tai "röökiä, voitsä hakee" kertoisi heti missä mennään. Sinälläänhän tällä ei ole väliä, koska en kuitenkaan hakisi, mutta hypoteettisessa tilanteessa sillä on! Laillisuus on eri asia, mutta noin moraalisesti ajatellen voisin kaljaa hakeakin jonkun pullon kaksi jossain tapauksessa, tupakkaa en missään tilanteessa. Myönnän että olen asian kanssa jokseenkin kaksinaismoralistinen, mutta imekää siitä! Mulla lienee siihen pääni sisäisesti oikeus.

Että nyt vähän puhtia siihen. Kello oli puoli yhdeksän, joten on hyvinkin mahdollista, että se mitä ikinä olikin tarve saada, voi jäädä tältä illalta saamatta. Tosin, kun ajattelee muita lähistöllä notkuvia, tuskin jää. Jos ovat vielä siinä kunnossa, että niille myydään.

Voisin tehdä testin, ihan vain jotta saisin hämmennettyä väkeä. Luulen että kaveri saattaisi mennä hiukan lukkoon, jos menisinkin ensi perjantaina samaan aikaan pyytämään siltä että "voitsä hakee". Paketin teetähän mä vaan haluaisin, mutta ei se sitä tietäisi. Ja paketin kierrättäisin asianmukaisesti. Vittu teidän kanssanne.

QB