2. Viinan hinnasta, lasinsiruista ja yleisestä tahmaisuudesta

Tämän blogin maanollakohta oli parikymmentä kiloa lasimurskaa. Se useamman kymmenen entisen oluttuopin tuottama jäte oli levitetty keskikokoisen nuorisojuottolan tanssilattialle, tanssilattian ympärille ja lähimpiin nurkkiin. Tanssilattialla mellastavan apinalauman rytmisen sätkinnän ja tasaisen jalkojen siirtelyn vuoksi sirpaleet ajautuivat pikku hiljaa kuin valtameren pohjahiekka ikään pois parketilta, joten pääasiassa niitä oli enemmän tanssilattian ulkopuolella kuin reunojen sisällä. Tasaiseen tahtiin kuuluvien mossahtavien poks-äänien suunta kuitenkin paljasti lähteen.

"Silloin kun minä olin nuori" ei tässä tapauksessa tarkoita sitä, että nauraisin sille, miten ikätoverini olivat baari-ikään tullessaan fiksumpia kuin nykyiset yöllisten kerhotilojen uudet vierailijat, päin vastoin. Viittaan nimenomaan siihen aikaan, sillä nähtävästi iällä ei asian kanssa ole merkitystä (päätellen siitä, että ilmiö on nähdäkseni yhtä yleistä oli tiskihuoneen ikäjakauma sitten missä päin nuoria tai nuoria aikuisia tahansa). Siitäkin huolimatta: "kun minä olin nuori", tykättiin juoda viinaa. Viinaksi tässä lasketaan kaikki jossa alkoholia on tarkoituksella enemmän kuin käyneessä ruisleivässä: olut ja makeammat vastikkeet, drinkit, kukonhännät ja sensellaiset. Nykyään ei ilmeisesti tykätä, mikä ehkä kansanterveyden kannalta on hyvä, mutta ei varsinaisesti paranna baarikäytöstä. Epäilykseni heräsi, kun huomasin, miten paljon viinaa heitetään pois. Hukkaan. LATTIALLE.

"Kun minä olin nuori", juomat juotiin. Jotta ne pysyisivät laseissaan ja lasit ehjinä, ne laitettiin pöydälle tai tasolle tai jos joukossa oli väkeä tarpeeksi muodostamaan tanssilattialle ns. rinki, ne laitettiin lattialle ringin keskelle, siihen minne tyttöjen laukutkin. Nyt taas lasit heiluvat kädessä, loiskuen ympäriinsä, niin kauan kunnes kahden suullisen jälkeen kolme neljäsosaa täysi lasi lipeää, joko omia aikojaan tai johonkin törmätessä. Näin syntyy tahmeaa, iljettävää mönjää ja lasinsiruja. Palaan tähän pienen sivujuonteen jälkeen.

Jouduin korjaamaan näkemystäni siitä, ettei nykyään tykätä juoda, katsottuani oikein tarkasti ympärilleni ja visiteerattuani miestenvessassa. Kolaviina-siideri-kalja-lonkero-muhjun ja lasinsirujen seassa oli ihan uskomattomasti roskaa. Paikka muistutti enemmän kesäfestarien leirintäalueen solmukohtaa viimeisenä aamuyönä kuin edes huonotasoista (asteikolla huono - alle keskitason - normaali - hyvä - jotain, mitä en ole vielä nähnyt) anniskeluravintolaa. Voisi luulla, että myös henkilökunnassa on vikaa, mutta onhan tosiasia, ettei sitä kaikkea siivoa ehdi mitenkään siistiä yön aikana asiakkaiden seassa kun lisää tulee kaiken aikaa. Miesten vessassa törmäsin kahteen pörisijään. En puhu asiakkaista, vaan kärpäsistä. Enkä yhtään ihmettele, että siipiveikkoja kiinnostaa: koppivessapaperirullat ova järjestään lattialla ennen puolta yötä, ja paikka lainehtii. Minut opetettiin lapsena tekemään tarpeeni siististi ja määrättyihin paikkoihin. Tämä ei ilmeisesti ole kovin yleistä.

Jouduin siis korjaamaan näkemystäni juomisesta. Ei tällaista sikailua voi olla, jos ihmiset eivät juo juomiaan. Jos siis niitä on lattialla, ja niitä ilmeisesti myös juodaan, joko viinan hinta on laskenut tai elintaso noussut niin, että väki voi ostaa juotavaa paljon aiempaa enemmän. Ensimmäistä vaihtoehtoa en usko, koska mikään ei koskaan halpene. (Kaupassa oli muuten siksari keskiolutta litrahinnaltaan melkein puoli euroa kalliimpi kuin vastaavan valmistajan mäyräkoira. Eikö tätä vastaan pitänyt tulla joku laki vuodenvaihteessa?)

Nyt saattaa olla aiheellista toimia Keanu Reevesinä (no ok, paholaisen asianajajana, en olisi itsekään tajunnut) ja kysyä että eikö sitten mainitsemallani tavalla lasit esimerkiksi ringin keskellä kaatuile? Eikö "silloin ennen" laseja tippunut rikki lattialle? Kyllä, joskus saattoi joku kaatuakin. Kyllä, joskus putosi ja särkyi. Ennen rikkoutuminen oli niin harvinaista, että henkilökunta kävi siivoamassa sirut rikkalapiolla ja pyyhkimässä lätäkön kesken illan. Ennen tanssilattia oli joskus siivottomassa kunnossa, mutta useimmiten pitkälle iltaan kunnossa, jossa olisi voinut tanssia sukkasillaan. Teimme niin joskus. Useana kertana.

JUMALAUTA! Ei voi olla näin vaikeaa!

Lasinsirut kengänpohjassa parketilla? Sluiks! Olin kahdesti vähällä lentää selälleni. Tahmea tanssilattia / lattiat? Jalkaa nostaessa jännittää, mikä irtoaa ensin: jalka kengästä, kengänpohja, kenkä lattiasta vai lattia... siitä missä se nyt sitten onkin kiinni. Muhju on märkänä vain inhottavaa, kuivahtaessaan siitä tulee liimaa. Pyysin kaveria kaatamaan juomansa lattialle jalkojemme alle, jotta tanssi voisi jatkua. Ei onneksi suostunut.

Positiivista illassa oli opiskelijabileitten teeman suosimat HYVIN lyhyet hameet. Kun ei tarvitse edes kumartua nähdäkseen, onko hameen alla pikkarit vai ei, ei voi kuin suosia. Kyllä, olen mies. Yksinkertainen, säälittävä ja helposti miellytettävä mies. Lisää näitä.

Lopuksi haluan muistuttaa, että Ricky Martinin Un Dos Tres Maria oli hirveä kappale jo ilmestyessään, ja suuri osa jatkuvassa soitossa olevasta latinomusiikista renkutusta, jota ei pitäisi suvaita vuosituhannen vaihteen latinobuumin jälkeen. Jos pidettäisiin vaikka viiden vuoden tauko, ennen kuin kukaan soittaa ko. kappaletta uudestaan, se saattaisi jo maistua klassikolta. "En oo tätäkään kuullu pitkään aikaan!" The World will never know.

QB

P.S. Viestistä ei lopulta tullut kovin vihainen, joka oli alkuperäinen tarkoitukseni. Syytän välissä nukuttua yötä kiukun laantumiseen. Lupaan pyhästi (tai kuten Jack Bauer, annan sanani) että tämä tulee muuttumaan tulevissa postauksissa.