4. Banjonsoittaja popliinipukuinen

Minut on kirottu. On kaksi laitetta, joiden kanssa en tule toimeen: polkupyörät ja printterit. Polkupyörät, jotka ovat näytelleet minkäänlaista roolia elämässäni, ovat järjestään viimeistään kahden viikon omistuksen jälkeen sanoneet virheettömän yhteistyösopimuksen irti.

Sen jälkeen ne ovat näytelleet pelkästään Hamletin roolia, ja toimineet yhtä luotettavasti.

Printterit sen sijaan aistivat läsnäoloni. Tulostimet, jotka muuten toimivat täysin oikein ja tasaisesti, alkavat yskiä ollessani samassa tilassa. Kaikkein pahin on luonnollisesti omani, jossa on kyllä muitakin ongelmia kuin minä. Sille pitää syöttää käsin papereita. Yli kahden paperin tulostaminen on siis aina Projekti. Tässä voi miettiä, kuinka paljon jaksaa kiinnostaa taistella windowsin perseilevän tulostushallinnan kanssa kun jo printteri tekee mitä lystää.

Nyt on kuitenkin huomattava, että vuorovaikutus näiden kahden, elottoman laitetyypin kanssa on vähintäänkin yksisuuntaista, eikä niitä voi kouluttaa toimimaan paremmin. Niille huutaminen tai niiden uhkailu on myöskin kyseenalaista tuloksiltaan, vaikka on sanottava että oma tulostimeni toimi huomattavasti kiltimmin paiskattuani sen lattiaan. Niiden haukkuminen pelottaa korkeintaan naapureita.

Toisin on kun kyseessä ovat tyynynpurijat, jotka käyttävät sanaa "meikämandoliino". Anteeksi, mitä vittua? Joo joo, meikäläinen -> meikämanne -> meikämandoliino, tai jotain yhtä älytöntä. Imekää nepparia! Meikä-vitun-mandoliino? Se ei ole lyhyt tapa ilmoittaa puhuvansa itsestään. Se ei ole nokkela eikä kekseliäs. Se ei ole hauska. Se on ihan vitun typerä! Miten olisi "minä"? "Mä"? "Mää", "meikä" tai auta armias, "meitsi"? Jopa joku "meikämantsi" olisi vähemmän typerä! Haaste: kaikki alkavat käyttää itsestään nimitystä "meikäbanjoliino". Pyydän tätä hartaasti.

"Meikämandoliinosta" saisi paremman enää sillä, että siitä tehtäisiin tanssibiisi (Pyydän tätäkin hartaasti: älkää.), mieluusti sellainen oikein nopea mitä on sinällään kiva tampata, ja sitten otetaan todellisuudesta vieraantunut parivaljakko tanssimaan sinne tanssilattialle hitaita muiden joukkoon. Tiedättehän, se niin ihkusti toisiaan fanittava pari, joka on niin lutunen ja niin romantillinen ku ne vaan tanssii hitaita eikä näe muita ku toisensa vaikka ympärillä muut junttaa menemään uhkaavan tasaiseen bassojytkeeseen. Niin, juuri se pari, joka välillä päättää pyöräyttää toisiaan satunnaiseen suuntaan ilman mitään kontrollia, törmäillä toisiin ilmeisen huomaamattaan, tai tanssia itsensä selkeästi keskenään tanssivien ihmisten väliin. Sellainen pari kun tanssisi lutuisesti hidastaan muiden ihmisten yli muun baarin yrittäessä polkea itsensä alakertaan, ja vokaaliraidalla geneerinen naisääni toistelisi sanaa "meikämandoliino", aijai! Se se vasta olisi perseestä!

Kaikenkaikkiaan vähämieliset voisi poistaa tanssilattialta, tai opettaa ihmisille toisten huomioon ottamista. No en vittu puhu normaalista liikkeestä tanssilattialla, tai tanssivien ihmisten massan luonnollisesta elämisestä, saatana! Kaikki "minä tanssin tässä, ja tästä, ja jos joku on edessä niin tanssin yli"-olennot saisi ajaa katujyrällä littuun, vittu! Enkä mä tosiaan puhu nyt mistään normaalista törmäämisestä, mitä seuraa takaisin väistäminen, vaan sellaisesta jatkuvan paineen lisäämisestä, kuin olisin seinä johon voi nojata, tai että jos oikein nojaa ja työntää, ehkä mä annan periksi. Voi toki olla, että mä olen vaan niin mitätön, että olen törmäilyn kohteena useammin kuin muut, mutta rohkenen epäillä. En väistele katsetta varsinaisesti helposti. Enkä muuten vittu anna periksi.

Täällä on saatana muitakin ihmisiä! Touko-Poukoa lainatakseni (ulkomuistista), "ei täällä voi olla miten vaan".

Niin, sanaa "meikämandoliino" käyttäviä ja niitä, jotka eivät osaa käyttäytyä tanssilattialla, voi haukkua, eikä ensimmäisenä tule mieleen, että "taas se huutaa esineille, eli puhuu itsekseen". Nyt tulee ensimmäisenä mieleen että "taas se huutaa nettiblogiin jota kukaan ei lue. eli puhuu itsekseen". Mutta jos nyt tehdään niin, että jokainen laittaa valitsemaansa musiikkilaitteeseen (koneen mediasoitin, mp3-soitin, cd-soitin, vinyylipyöritin) soimaan ensin Hectorin Mandoliinimiehen, ja joko kylpee itsetyytyväisyydessä siitä ettei käytä sanaa "meikämandoliino" tai piiskaa itseään piikkilangalla jos käyttää. Tämän jälkeen laittaa soimaan Juicen Bluesia Pieksämäen asemalla, ja miettii sen koko 16 minuutin ajan, että voisiko aikaansa käyttää johonkin muuhunkin? Kuten esimerkiksi siihen että keksii vitun tyhmiä tapoja ilmaista puhuvansa itsestään, tai siihen että miettii, miten ihmeessä muistaa seuraavalla kerralla sanoa sanan "minä" sijasta "meikäbanjoliino".

En pahoittele tekstin punaisen langan puutetta ja typeriä aiheita. Tekosyynä käytän sitä että päivä (ja pari edellistä) on ollut ihan uskomatonta paskaa, mutta aiheet eivät varsinaisesti sovi haukun kohteiksi, jos nyt yleistä epäoikeudenmukaisuutta ei lasketa. Niin että haistakaa paska, teksti oli hyvää ja sitä oli riittävästi.

QB